Upea kalu halpoja hotelleja helsingissä homoseksuaaliseen

Jonnekkin seksuaaliset tarpeet on tyydytettävä. Milloinkahan Lieksassa järjestetään Gay Pride tai joku muu tapahtuma seksuaalivähemmistöille? Myö eukon kanssa ollaan yli kahdeksan kymppisiä, aikonaan vietettiin villiä nuoruutta ja nautittiin elämästä, vaikka köyhää se oli.

Penskoja tuli kahdeksan ja kaikki on maulimalla. Vaikka ollaan vanhoja, niin muhinoijaan ainakin pari kertaa kuukauvessa. Tummelia käytetään kun eukon värkki alakaa olla jo aika lailla kuivakka. Hiän ehotti, että jos kokeilisit sitä toista reikää ja miehän kokeilin. On niinkun ois nuoruus tullu takaisin, teki niin perhana jökelöö.

Myö eukon kans naithiin ja hiän sano, että oli kaksin kerroin parempaa kuin silloin ennen. Miä sanon, ethän olihan sekin kaksinkerroin. Lieksassa ei taida olla kovin paljon tekemistä. Voi veikkonen, tule tänne ja nauti elämästä. Tiältä löytyy rupariekää niin nuorille, vanhoille, ja myös homppeleille. Ole avoin ja etsivä löytää mitä tarvitsee. Mulle käy kaikki, kunhan saa kerran viikkoon pussit tyhjäksi. Lieksan miehet, mikä teitä vaivoaa, kun ei pillu kelpaa. Työ vain täällä netissä vouhkootta jonnin joutavaa.

Lieksassa ois pillua tarjolla pilvin pimein, jos ois ottajaa. Ryhdistäykää ja jättäkää se keppanan kittaus vähemmälle. Toisaalta vois sanoa, että ei se miltä näyttää, vain kuinka sitä käyttää. Minulla on tuttu Lapissa. Tilattaanko pojile poronsarvijauhoja säkki. Saiskohan tuota naisen tavaran hajusena, jos se miehiä ajas naisiin päin? Perkale kohta loppuu asukit jos tuo homojen villihteminen ei lopu.

Pärkele, nuuhkaseha sinne niin siviän eukkosi pimppaan ja tuut yllätymään, mie kävin sinne ruikkimassa lastin.

Sie oot olevinaan naisten mies. Eturauhanen eli prostata sijaitsee lantion keskellä heti häpyluun takana, välilihan yläpuolella ja sen pitäisi tuntua pienenä noin saksanpähkinän kokoisena kohoumana noin 2, cm syvyydellä peräaukossa vatsan puolella.

Eturauhanen on hyvin herkkä seksuaaliselle kiihotukselle ja prostatan alueen g-pisteen kautta voidaan saada erittäin voimakkaita ja intensiivisiä orgasmeja ilman, että penistä edes kosketaan.

Samoin kuin naisen G-pisteen, myös eturauhasen herkkyys seksuaaliselle stimulaatiolle kasvaa, kun mies kiihottuu ja lähestyy orgasmia. Koska kiihottuminen etenee miehellä edestä taakse, eturauhasta tulisi stimuloida vasta sitten, kun mies on hyvin kiihottunut. Miehen G-pistettä voi stimuloida joko välilihan alueen kautta tai suoremmin peräaukon kautta. Mikäli eturauhasta stimuloidaan peräaukon kautta, tulee hieronnassa käyttää vesipohjaista liukastetta, mieluiten erityistä hieman paksumpaa anaaliliukastetta.

Peräaukon kautta tapahtuva hieronta voidaan tehdä joko sormella tai apuvälineellä, esimerkiksi Aneros MGX stimulaattorilla, mutta peräaukko on syytä rentouttaa kunnolla ennen sormen tai apuvälineen rauhallista sisään työntämistä.

Tämän jälkeen voit varovasti tunnustella millainen liike juuri sinusta tuntuu parhaalta. Eturauhasen kiihottaminen välilihan kautta vaatinee myös hieman opettelua, ja erilaisia tekniikoita sekä muita tapoja kiihottamiseen voit opetella esimerkiksi Moniorgasminen Mies teoksesta, jonka löydät myös Kaalimadon valikoimasta.

Peräaukon läheisyys eturauhaseen ja sen useat herkät hermopäätteet tekevät siitä erogeenisen alueen. Monesti heteromiehet pelkäävät olevansa homoja, tai tulevansa homoiksi, jos he kokevat nautintoa peräaukkonsa kiihottamisesta. Anaalisen herkkyyden ja homoseksuaalisuuden välisestä suhteesta ei ole kuitenkaan mitään näyttöä.

Homseksuaalisuus on yksi seksuaalinen suuntautuneisuus, ei ainoastaan se, miten seksiä harjoitetaan. Anaaliseksi onkin usein myös osa heterojen seksielämää ja aivan kuten kaikessa muussakin seksielämässä, myös anaaliseksissä tärkeintä on tehdä juuri niitä asioita, jotka itsestä ja kumppanista tuntuvat hyvältä.

Kaalimatoklubin seksuaalisuus-osiosta löydät lisätietoa myös anaaliseksistä ja sen aloittamisesta. Naisen eturauhanen on joskun susrkastuma. Mutta naisella eturauhanen päästää orgasmin tullessa nestettä suihkuamaan ja sitä sanotaan naisen ejakulaatioksi.

Miehen G piste 9. Me poikaystäväni kanssa harrastetaan anaaliseksiä ja eturauhasen hierontaa. Eturauhasten hieronta taitaa olla aika must juttu Lieksassa? IImankos paska haisee aina kassajonossa. Onko se pakko sitä kakkareikää kaivaa ja hieroskella? Pitäähän nyt jostain hellyyttä saada. Nuoret naiset aika vähissä Lieksassa. Lieksan juntti ei osaa mennä naapurikuntiin naisiin Ja vanahojen akkojen pillu on yhtä kuivakas kun peräsereikäkkii niin sama se jo nusiskella pnaposkisen pullukkapoejan peräreikellii jotta rasva vaen tirissöö..

Lieksassa ei nuoria naisia. Kuka niitä viis-kuuskymppisiä mummoja enää jaksaa. Tursuavat käsiin ja sitä elämäntarinan katkeraa tilitystä ei kuuntele pirukaan. Miellummin nuoren miehen tiukkaa peppua. Vai hellyyttä, mene naapurikylään naisiin Muistan kyllä olleeni nuoruudessa sairaalan vastaanotossa en itseni vuoksi vaan saattamassa kun hieman häpeillen vanhempoi nainen sanoin, että hän saattaapi hieman haista.

Eli todella ei aina hajut tule jostakin sukupuoliasioista vaan sairauksista joita juri tänään oli jopa lehdessä maininta nuorella ihmisellä, joten on jopa mielestäni kohtuutonta haastella leikkiä todella vakavista asioista kun on terveydestä kyse, olen niin monesti noita hajuja elämäni aikana nähnyt jopa mätää millaisia sairauksia ihmisillä on vaikka ei mittenkään poikea sukupuolisesta suuntautumisesta ja heillakin on tuntuma kuten tiedämme vain yhteen kumppaniin, mutta myös heterot voivat tartuttaa erilaisia tauteja ulkopuolisilla suhteilla.

Hajusta puheenollen, eilen katselin elokuvaa jonka juonikuvaan kuului kohtaus pienen pojan sinnikkyydestä! Alle kouluikäinen poika oli juutunut lukkojen taakse yleiseen vessaan, eli noihin idässä käytettäviin avoluukku huussi vessoihin. No pojan tahtona oli saada filmitähden nimikirjoitus, tuon kaupunkiin saapuvalta julkkikselta, nokkelana hän hyppäsi huusin luukusta alla olevaan paskaliejuun ja ihan umpi sukkeloon, sonnan seasta noustuaan juoksi kansanjoukon läpi ja sai, kuin saikin nimikirjoituksensa, arvatkaas moniko jäi saamatta tuota samaista nimeä.?

Mutta huru- ukot ne vaan siihen törmäävät oliko se Opri ja Aleksi elokuva.? En ottanut kantaa muuhun asiaan kuin siihen ,että todella on on loukkavaa sanoa joidenkin ihmisten hajuista jotka kohdistuvat sairauteen. Ei todella ollut nähdä ja kokea sitä seikkaa, että v ,,,,ei ollut sama ja sitten kun ei enää uloste tule samaa reittiä kuin aikanaan ja kun sekään ei riitä, silloin kyllä myöskin läheisenä on huumori kaukana kun päiviä lasketaan jopa minuutia elämän kestosta, sen olen kokenut.

Lieksan miehet alkaa olla puppelipoikia. Pojat puppelehtaa amisbemarissa pussikaljaa juoden. Mitä ne pojat keskenään pelehtii?? Onhan tieteellisesti tutkittu, että jotkut miehet etsiytyvät toistensa seuraan. Jonkin hajun perusteella kuulemma, jota me toiset tavikset emme haista. Täälläkin Lieksassa näkee ne samat "pojat" viihtyvän ryhmissä ja toistensa läheisyydessä seisoskelemassa ja ties mitä tekemässä. Missä lie vaimot, jos sellaisia on, pahaa aavistamattomina?

Mee vaan mukaan kun noin paljon kiinnostaa. Ei minua huolita kun en omaa tuota ominaistuoksua. Ei tarvitse salailla Lieksassa on senverran avoimmuutta homoseksuaalien hyväksymisessäkin, ettei tarvitse salassa homoilla enää. Homo homini lupus Olen tuntenut muutaman homon ja voin sanoa, etten sen hyväluontoisempia ihmisiä ole koskaan tavannut. Lieksan homot on hyviä tyyppejä, mitä ei voi sanoa vanhemmasta heteroväestä.

Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan. Eihän nyt kukaan jaksa selibaatissa elää. Mittee mie teen, heti kun nään telkussa joko Markon tai Teuvon heti rupeaa kiima tipat valumaan housuun, oonko minä homppeli vai joku bii sekstari, en tiijä, mie oon vielä ihan ummikko näissä sekstari asioissa.

Aamulla, kun heräsin mutsi sano, että olin huutanut unissani: Äiti, äiti mitä minä teen kun kyrpiänen seisoo ja korvat soi tillii. Sinusta tulee kelpo ihminen, kunhan pääset puperteetin yli. Älä hätäile,sinusta kasvaa hyvä ihminen. Kuperkeikka ikä vaatii hieman aikaa ja veiläkin aikaa. Toisista ei koskaan kehity aikuisia. Geeneissä liikaa Simo Hurttaa. Ihania lieksalaiset miehenkönsikkäät, mwuah. Kahden viikon päästä perjantaina samassa paikassa. Jatkoista päätetään session jälkeen.

Viimeksi oli joukkoon eksynyt pari heteroa. Ei suositella ainakaan naisheteroille. Jussi Halla-aho puhui pari päivää sitten homojen puolesta TV: On se mukavaa kun muija aina työntää tärisevän hieromasauvan mulle peräreikään pikkusta aikasemmin kun mulla ruilahtaa. Voe sitä ihanuutta ja mällin määrää.. Lieksalaiset perikset menneet sekaisin homoilunsa kanssa. Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena. Tuosta tulee taas sanomista ja poliisijuttu. Eikö se peräkammarinpoika ala jo oppia niitä käytöstapoja?

Ilmeisesti on kyse semmosesta perustavaa laatua olevasta tyhmyydestä mihin ei auta kun saunan taakse vieminen. Pitikö se taas Syrjäläisen revakuva laittaa esille? Hulluilla halvat huvit ja periksillä ilmaiset. Siinähän tuota on homoloille harjotusalusta. Nuin messevä pillu suap ajatukset pers silimästä pois.

Pojat taitaa jollain muotoa olla kiinnostuneita Soilesta ja hänen tavarasta kun aina esille sitä tuovat? Onko pojalla homouden lisäksi vanhoihin naisiin liittyvä perversio? Voe veikkonen tämä poeka on jo nähnyt 73 kessee ja talavee, jotta nuor tyttönenhän Soile on. Kuvitella, peräkammarinpoika Soilen kuumassa kyydissä. Tuon kanssa kun täti istahtas nuaman piäle ja sanos alappas lipittee.

Peräkammarinpoika ei ikinä sen jäläkkeen tekis tuhmia, jos hengissä olis. Klunssila pärjäisi ainakin; Mitä nyt vähän nenä jäi vuotamaan. Nätti on Syrjäläisen tavara. Siinänni o rieskaa vaekka hessaan asti. Nuoret pojat ei ossoo kunnon tavaran piäle arvoa anttoo vielä.

Luullaan toista mitä tieto on. Sen nuolloo hyväks Soilella on kunnon tavara eikä pikkupimppi. Se on ihan eri peli tuommonen vanhempi livakka missä on kunnon heltukat. Yhdyn asiaan, peräkammarinpoika meinasi tehdä pilkkaa Soilesta alastonkuvalla, mutta Soile osoittautuikin hekumalliseksi sensuelli puumaksi.

Ylläpitoon on ilmoitus tehty ruokotonta MK. Soilehan on ihan hyvässä kuosissa ikäisekseen tuon kuvan perusteella kaikin puolin. Rakkaudesta se hevonenkin potkii. Taitaa pojat vähän himoita Soilea. Ole vain reilusti ruskean reijän ritari, eläkä yritä tunkea heteroiden puolelle! No vieläkö se pitää olla toisen seksuaalisuudestakin kateellinen ja ruveta opettamaan biseksuaaliakin.

Eläppä poika omaa surkeata elämääsi äläkä tunge toisten asioihin! Taidat olla normaali peräkammarinpoika? Välillä ruskeata reikää mieheltä Naiselle reikiin 1, 2 ja 3. Mihin se normaali seksuaalisuus katosi?

Homoutta on ollut ja tulee olemaan sen suosion kasvaessa, koettakaa ymmärtää. Ihminen ei mahda homoudelleen mitään. Miksi en saisi olla homo? Olen täysi-ikäinen ja päätän itse teoistani.

Vanhempanikin alkavat hyväksymään homouteni. Lieksassa on hyvä olla homoseksuaali. Olen homo ja piaste. Kerran kun homot saisitta kunnola vittuuntunutta v ittua nii loppus takapuolen kutiamiset. Keltäkän saisi miehen pyllyä,naisista oon saanut tarpeekseni. Lähde mukaan Lieksan gaytapaamisiin niin saat rakastella ainakin kaksi kertaa kuukaudessa. Lieksa city boy Miten saan yhdyttyä teihin? Milloin tapaamiset ja missä,pepun puute olis. Ja voisin siellä korpijärvelläkin käydä.

Seuraava tapaaminen on viikon sisällä. Homous ei ole luonnollista. Jos homous olisi normaalia lapsetkin syntyisi peräaukon kautta. Ei taida yksikään homostelija olla syntynyt rupureiän kautta. Toki joku evolutionisti sanoi että jos homostelee paljon niin miehelle kasvaa tissit 5 kuukaudessa ja kohtu 7 kuukaudessa peräsuolen mutkaan.

Sitten 9 kuukauden kuluttua syntyy lapsi. Se on varmasti ruskea ja haisee hirveälle, onkohan tuo totta, jossain ameriikassa on ilmeisesti asia tutkittu joten onhan se varmaan niin. Jokaisessa eläinkunnan lajissa on homoja. Olisi suoranainen ihme jos niitä ei olisi ihmisissä. Näin ei asia ole. Vain muutamilla apinalajeilla esiintyy sontaluukkuseksiä, ja silloin kyse samasta asiasta. Uskonnollisissa piireissä se on aivan villiä. Mitä enemmän vastustetaan niin sitä kiinnostavammaltahan se tuntuu.

Täälläkin pyörii hurskastelijoita jotka aivan selvästi ovat selviä tapauksia itse. Entäs se yks perhe jossa homostellaan. Homous on määritelty lääketieteessäkin aivan normaaliksi.

Joku Homolääkäri tai tiedemies on voinut määritellä homostelun normaaliksi mutta oikeasti jo pikkulapsi tajuaa sen luonnottomaksi ja sairaaksi asiaksi, ihan luonnostaan ilman ettäon kerrottu sen olevan sairasta mitöä se onkin.

Ihan sama mitä jotkut hesarin evoluutiosivut sanoo tai jotkut "tiedemiehet" sairasta saastetta se on ja sellaisena pysyy vaikka kuka mitä sanoisi. Ei yksittäinen homolääkäri määrittele mitään. Määrittelyt tehdään korkeakoulujen ja lääketieteellisten kollegioiden toimesta. Mitäs mieltä näistä esim. Minulle ei ainakaan tule heistä mitään likaista tai etovaa mieleen. Ihan komeita ja hyväkäytöksisiä miehiä. Onkohan se niin että nämä suomalaiset rasvamahalöllykät, jotka ei jaksa pitää ulkonäöstään tai siisteydestään huolta, ovat kateellisia kyseisen oloisille homoille?

Ei voi olla semmosten alfauroitten rakasteluhommatkaan mittään kaunista katseltavaa. Ihan tunnen hajunkin nenässäni kun kuvittelen. Ja naisethan pitävät homomiehistä ja he ymmärtävät naisia paremmin kuin nämä kotipossut. Ainiin, olen muuten huomannut, että kulississa elävät avisuroot liikkuvat mielellään poikamiesten ja eronneitten miesten seurassa. Lomanista ainakin haistaa homon jo ulkonäöltä. Tuommoinen yli sliipattu niljake ei ole mies eikä mikään. Stay real faggot Mitään suurta kullia sulla ole peräkammarinpoika, korkeintaan läskien alle hautautunut prinssinakki jota vispaat päivittäin.

Man love rules Ihanaa ei tarvitse olla yksin enää. Homous on luonnollista koska kylällä ei ole nuoria naisia. Miellummin miehen kiinteätä peppua kun vanhan harpun lerppaa lörpykkää.

Vanhan akat on vielä niin suatanan elämäänsä kyllästyneitä ja kaikkitietäviä. Juu ei yli 35 vuotiailla naisilla tee juuri mitään. Naiset alkaa olemaan aika vittumaisen näkösiä yli kolmekymppisenä. Vain Lieksa-palstalla kyseinen aihe saa näin paljon puhetta aikaan: Aivan sama kuka nai ketäkin, jos ei liity omaan elämään. Onhan se nyt tiedettävä kuka nai ketä, missä, milloin, saiko orkut, lerpahtiko, oliko frigidi jne. Levittävät ebolaa ja aidsia! Suomessa ei ole ebolaa tietääkseni.

Asia on näin Naisella perkale värkki löysttyy ensimmäisen synnytyksen jäliltä. Muutaman pennun jäläkkeen voipi tehä jo nyrkkipanoja. Kuset tulloo omine aikoinneen houssuun ja heltukat valluu, roikkuu ja torttu muuttuu kuivakaks. Koeta siinä sitten olla kiihottunu. Luonne muuttuu vuan mulukummaks mitä enemmän ikkee tulloo. Akka vaihttoon viimesttään 10 vuuen välein. Uutta auttoo voipi pittee kansa jus ja just sen kymmenen vuotta sitten on kunto ja kilometrit täynä.

Näin sanoo mies jolla on katkaravun kokoinen muna. Älä naurata minua kuoliaaksi Sykkivä pamppuhan se siellä housussa. Tällä pamputetaan nuoria ja timmejä eikä mitään ällähtäneitä vanhoja kurppia.

Nakit on keittoon Katka on sinulla housuissa. Olen 35v nainen, kokenut ja timmi. Jos mulkku on nakin kokoinen sinä saat siitä nautintoa hinkatessasi minun tiukkaa pilluani. Nauti nyt vielä muutama vuosi jos pystyt. Pillusi voi olla vähän mitä sattuu jo. Se tietysti muistuttaa aikuisen naisen torttua. Oletko havainnut mitään hajuhaitttoja tai tiputuksia?

Mulla on katka Isokatkarapu voi kasvaa jopa 30 cm pitkäksi. Isokatkaravun erottaa muista makean veden katkaravuista mm. Kaikkein pahinta on se muijan jatkuva peilin edessä manklautuminen viiskymppisenäkin vielä, hyväksynnän hakemminen ja kyseleminen, oonks mä seksikäs, onks mä seksikäs, oonks mä vielä seksikäs.

No ratkeaako ongelma sillä, että miehet alkaa rynkyttää toisiaan packareikään? Ongelma ratkeaa sillä, kun naiset alkavat huolehtimaan itsestään liikkumalla. Lahna ei oo kala Onpahan ainakin timmiä lihaa eikä mitään puolikuivaa ja puolitunnotonta. Naiset antavat perseensä löystyä heti kun saavat miehen. Lantion lihaksia voi jumpata. Thaimaan matkalla synnyttäneet naiset vetivät tortullaan nortista puolen tupakan mittaisia savuja ja ampuivat v ittuun työnnetyllä puhallusputkella nuolia korkean katon rajaan poksutellen ilmapalloja rikki.

Suomalainen nainen makaa lahnana selällään. Tämäkään tarina ei poikkea kaavasta. Koskimiehessä tuntuu yhdistyvän nojatuolifilosofin ylivertainen äly, tinkimätön hyveellisyys, naparetkeilijän seikkailunhalu, Hellaakosken romanttisuus ja McGyverin näppäryys. Puistatuksen keskellä on silti pakko ottaa hattu kouraan.

Koettuani Siikalahden kesäkuisen auringonnousun ja Urtaspahdalla istuneen tunturihaukan terävän katseen aiheuttaman väristyksen luulen tietäväni mistä Koskimies kirjoittaa. Historia on minut vapauttava Kaksi faktaa on selvillä Ilkka Kanervan pumpattavan Barbaran jälkeen. Kirjassa Jussi Siirilä -niminen unohduksen usvassa vaeltava kirjailija alkaa kadehtia Kristian Smedsiä, ja yrittää osua julkisuuden valokeilaan epätoivoisten mediatempausten sarjatulta ampuen, kaverinaan filosofi ja tämän oppilas Kampin Agoralta, Saarinen ja Himanen.

Matkan varrella törmäillään julkimoihin Tanja Karpelasta A. Ylikierroksilla tarinaa kuljettavan Siirilän teksti on erikoista. Se onnistuu olemaan samaan aikaan maukasta, ja kuolettavan tylsää. Jostain syystä mieleen pökkivät Jouko Lehtolan kolumnit ja Ilkka Kylävaaran romaanit vaikkei minulla ole selvää mielikuvaa kummastakaan. Siirilän raaka-aineet ovat laadukkaat, ja lopputuloskin pinnaltaan rapea, mutta taikinalle tämä maistuu. Nettiarvostelujen perusteella oletin romaanin olevan itseironinen ja tragikoominen, mutta se paljastuikin rypemiseksi.

Itseironian ja itsesäälin raja on häilyvä - ja Siirilä muksahtaa väärälle puolelle. Siksi hauskaksi kuvattu kirja sai minut surumieliseksi. Eikö kirjailijan ammatista leipäänsä yrittävien määrää voisi jollain kannustimilla suhteuttaa kielialueen kokoon? Jos ei muuten niin mielenterveyshygieenisin perustein. Eikö niille voisi järjestää jotain soveltuvuustestejä? Vastoin yleistä käsitystä rohkeimmat ajattelijat eivät luo uutta, sillä vastasyntyneitä ajatuksia kohdellaan kuin vastasyntyneitä.

Rohkeimmat yrittävät elvyttää järjellisiä, mutta ideologisen eliitin kuoliaaksi vaikenemia ajatuksia. Eliittiä edustavat tässä tapauksessa ne jotka perustavat oikean ja väärän jumalolentojen ilmoituksiin, ja ne joiden mielestä hörhöille täytyy aina jättää tilaa.

Uskikset ja relativistit siis. Harris kritisoi sellaisia väitteitä joita minäkin jaksan äimistellä. Uskonto ja tiede eivät mukamas ole ristiriidassa?

Jos joku vannottaa kirkossa vuotta sitten tapahtuneen luomisen puolesta ja menee sitten yliopistolle ajoittamaan miljoonaa vuotta vanhoja fossiileja, onhan siinä jumalauta oltava mätää! Lähes analoginen tälle on moraalifilosofien pyhä mantra, Humen giljotiini, joka irrottaa moraalin luonnosta: Harrisin kirja keskittyy väitteen kumoamiseen. Hyvinvoinnin kannalta arvot ovat erilaisia, toiset huonompia toiset parempia. Tätä arvojen paremmuuden kenttää Harris kutsuu moraaliseksi maisemaksi.

Ja sitä maisemaa luonnon tiede voi tutkia. Harris ei tietenkään pääse maaliin, pragmaattiseen varmuuteen on matkaa. Minäpä menen ja veikkaan että Sam Harrisia pidetään muutaman sadan vuoden kuluttua inhimillisemmän maailman esitaistelijana. Mutta vain jos tämän kirjan varmuuskopio säästyy rovioilta. Lähikuvassa Eero Huovinen Otava Olen pappien ja uskonnonopettajien kanssa parempaa pataa kuin vaikkapa tutkijoiden tai bilsanmaikkojen. Teologien kanssa keskustellessa tuntuu siltä että tulen ymmärretyksi, tai ainakaan omituisuuksiani ei tuomita.

Luulen teologian opintojen ja ruohonjuuritason seurakuntatyön pakottavan antautumaan vääjäämättömyydelle, ja tunnustamaan yksin totuutensa kanssa vänkäävän voimattomuus sisäisen puhtaan maailman ja ulkoisen risaisen todellisuuden ristivedossa.

Luulen juuri pappien epäilevän eniten totuuttaan, sen universaalia sovellettavuutta. Jonkinlaisena ymmärtävän papin arkkityyppinä pidän emerituspiispa Eero Huovista.

En tietenkään tunne häntä. Olen keskustellut vain sitaattien kanssa ja tarkkaillut hänen eleitään televisiosta. Kun sitten kerran pääsin näkemään hänet läheltä, muodostamani mielikuva vastasi täysin olemusta: Jaakko Tapanisen erinomaisesti kirjoittama henkilökuva ei sisänsä tuo esiin uutta, mutta Tapaninen nostaa hyvin esiin ensivaikutelmaltaan juron, jopa pelottavan näköisen miehen lähestyttävyyden.

Huovinen on yhdistelmä miehistä miestä, ja naispuolisen sielunhoitajan, Irja Kilpeläisen lempeitä oppeja. Huovinen on mies jonka kanssa tekisi mieli turista niitänäitä. Vuoden puhujaksikin valittu mies on kuuntelija. Hän on veli, ei isä. Hatunnosto Kirjapaja Kokoomuksella on kolme presidentiksi kelpaavaa persoonaa.

Niinistö olisi kansakunnan isä, Stubb brändityöryhmän valittu ja Katainen Suomen Kennedy. Vaikka seulaa hieman harventaisi, muilla ei ole asettaa kuin yksi kilpailija - mutta hän onkin ylitse muiden. Pekka Haavisto olisi presidenttinä Martti Ahtisaari 2. Hänellä on näkemys ja kokemus kotimaan asioista, vaikka onkin kansainvälinen sotasankari.

Sivari jonka rauhanrakentajan taitoja veitsellä huitelevat janjaweed-sissit arvostavat. En tiedä onko tämä kirja tarkoitettu jo vaalikirjaksi, vai onko Haavisto sattunut vain juuri nyt tuntemaan tarvetta nostaa hattua maailman turuilla tutustumilleen ihmisille: Kirja on rakennettu lyhyistä lastuista. Osa loppuu liian aikaisin, kaarta ei synny.

Jotkut iskevät ja osuvat. Mieleen jäi erityisenä tarina jossa Haavisto vei Tölö Gymnasiumin oppilaiden keräämät tuhat euroa pakolaisleirille Darfuriin. Ja se elämän makuinen muistelo jossa Haavisto joutui isänsä kanssa kolariin. Vaalikirjaksi Hatunnosto olisi kehno, sillä siitä puuttuu puolet: Sellaisen joka kehua retostelisi. Päiväkirjastani Siltala En välittäisi tavata Matti Klingeä. Hän arvostelisi kuitenkin julkisesti sivistymättömyyttäni, renttua pukeutumistani, ranskan vallankumouksen jälkeisiä vulgaareja käytöstapojani, musiikkimakuani, kaikkea minänä olemista.

Kaikki Klingen päiväkirjat olen kuitenkin ahminut tuoreeltaan kannesta kanteen. Oikeastaan vasta tänään oivalsin miksi viime vuoden Matista niis kovasti tykkään. Hänhän kirjoittaa päiväkirjaansa suurelta osin samalla tavalla kuin minä Verkkopäiväkirjaani. Päiväkirjaa kirjoitetaan luonnollisesti itselle, mutta tieto sen julkisuudesta vänkää tyyliä väkisinkin.

Klinge kirjoittaa pitkiä päiväkirjamerkintöjä jostain kuolleesta kirjallisuudenlajista, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Sitten yhtäkkiä hän kehaisee marjavuotta, kommentoi televisio-ohjelmaa tai arvostaa Lasse Lehtistä samalla tavalla kuin minä arvostan. Klingellä on selvästi tarve huomaamattomaan, mutta piikikkääseen ärsyttämiseen. Minulla on tilaisuus täsmä-ärsyttää. Ja jos joku onneton menee kertomaan lukevansa näitä horinoita, sivallan tai pitkästytän saman tien jollain käännyttävällä.

Matti joutuu tekemään sen yleispätevämmin keinoin. Lukija olettaa hänen pysyvän sfääreissään, tsaareissaan ja keisareissaan. Kun hän siten laskeutuu lauantaimakkara- ja tositeeveetasolle, lukija loukkaantuu: Minulle on jäänyt erityisenä mieleen Barashin Ideas of Human Nature; From The Bhagavad Gita to Sociobiology , missä hän käy läpi kaikkien ihmiskunnan merkittävimpien uskontojen ja filosofioiden ihmiskuvat alle sivun pokkarissa.

Lukijana minua pelotti Barashin puolesta, sillä tiedän miten silmittömällä apinan raivolla ja verenhimoisina ihmiset puolustavat oman ideologiansa tahrattomuutta, ja omaa oikeuttaan totuuteen. Helpottuneena olen sittemmin pannut merkille Barashin uran jatkuvan, mutta köyhempien teemojen äärellä. Kun noin vuosi sitten huomasin Barashin kirjoittaneen vaimonsa Judith Eve Liptonin kanssa kirjasen ihmiskuvaa suppeammasta, mutta jos mahdollista kiehtovammasta aiheesta, aloin valuttaa kuolaa.

Kirjassa on näistä omiksi kappaleikseen on erotettu kuukautiset, kätketty ovulaatio, rinnat ja muut kurvit, orgasmi ja menopaussi. Kirjoittajat ovat tietoisia kohteensa tutkimisen vaikeudesta, ja siitä seuraavasta johtopäätösten hataruudesta. Siksi he myöntävät mukisematta kirjoittavansa pilkatuista just-so -tarinoista. Käsitettä on käytetty vallitsevasta teoriasta loogisesti johdetuista, mutta empiirisesti vaikeasti tutkittavista hypoteeseista joita jotkut ovat erehtyneet pitämään tieteellisenä tietona, toiset jopa totuutena.

Yrjö Kivimies on kääntänyt Rudyard Kiplingin kirjan Just So Stories veikeiksi tarinoiksi, mutta käytän tässä kömpelömpää ilmaisua noin-vain. Havahduin kyttäämään näitä eräässä Joensuun yliopiston biologian laitoksen laudatur-seminaarissa, jossa esiteltiin sivulauseessa hurja tulos: Tulos oli korrelatiivisesti selkeä, ja evoluutiobiologisesti johdonmukainen, mutta oliko hypoteesi muotoiltu muotitieteen hypessä leijuen?

Onko kalasääsken aisteilla edes mahdollista saada uskottomuus selville? Onko luonnonvalinta riittävän vahva tällaisten ominaisuuksien syntyyn sääksen elämää pyörittävien vuorovaikutusten verkossa? Silti, kuten Barash ja Lipton korostavat, nämä tarinat ovat tieteen edistymisen ehto. Sääksitutkimusta kritisoinut professori Heikki Hyvärinenkin valisti viestinnän seminaarissa, että parhaat tutkijat ovat niitä joilla on hurjimmat hypoteesit. On töppöjen toimittajien tai umpitampion yleisön häpiä jos tietoa toistaiseksi pidetään lopullisena totuutena.

On ylipäätään häpiä jos joku uskoo totuuteen. Keskimäärin 28 vuorokauden välein ihmisnaaraan kehossa tapahtuu solumurha. Jos alkion kehitys ei ole alkanut, progeteronihormonin voimalla kohdun limakalvoa ylläpitävä keltarauhanen surkastuu, minkä seurauksena limakalvon kiekuraiset verisuonet kuristuvat, ja limakalvo kuolee tuskaisesti hapenpuutteeseen.

Limakalvon raadon roippeet sylkäistään kohdusta runsaan verenvuodon huuhtelemana, ja uusi limakalvo alkaa rakentua viivytyksittä. Vastaavaa tavataan muiltakin nisäkkäiltä, mutta ei yhdeltäkään toiselta lajilta näin voimakkaana.

Lähes kaikilla menstruoivilla nisäkäslajeilla limakalvo imaistaan lisäksi takaisin kehon käyttöön, joten kuukautisvuotoa voidaan pitää ainoastaan ihmisen ja muutaman muun nisäkkään ominaisuutena. Maalaisjärkiselle kuukautisvuoto tuntuu tuhlaukselta, sillä etenkin puutteen aikoina menetetty raudan, muiden ravintoaineiden ja energian korvaaminen saattaa olla mahdotonta.

Barash ja Lipton ottavat analyysissään huomioon myös sen ettei kuukautista silti tarvitse olla adaptiivista hyötyä: Parhaassakin tapauksessa nainen on kuitenkin kokenut yli sadat kuukautiset elämänsä aikana, joten on vaikea uskoa hyödyttömän, mutta tuhlailevan ominaisuuden säilyneen. Mitä hyötyä kuukautisvuodosta siis on?

Ja miksi juuri ihmisellä? Barash ja Lipton tarjoavat tuhlauksen selitykseksi viittä hypoteesia. Ennen Tampaxin ja Vuokkosten aikaa kuukautiset on saattanut olla huomattavasti nykyistä luettavampi ominaisuus.

Hypoteesi törmää kuitenkin melkoisiin loogisiin ongelmiin, sillä kehon sisäiseen viestintään raskaus ei ole käynnistynyt luulisi löytyvän parempiakin keinoja, muille naisille on tarpeetonta kertoa uudesta kilpailijasta, eikä miehillekään liene syytä kertoa vaiheesta jolloin kala ei liiku eikä käy pyydykseen. Barash ja Lipton suhtautuvat omituisen optimistisesti 2 puhdistushypoteesiin, vaikka tätä vastaan on paljon empiiristä näyttöä.

Hypoteesin mukaan kuukautiset ovat keino poistaa esimerkiksi siittimen tai siemennesteen mukana ohi puolustuksen päässeitä mikrobeja tärkeästä elimestä.

Vastoin hypoteesin oletuksia kuukautiset eivät ole tyypillisiä mikrobeja holtittomasti levittäville promiskuiteettisille lajeille, eikä ehkäisypillerien, nälän tai harjoituksen aiheuttaman alhaisen rasvaprosentin takia väliin jääneet kuukautiset tunnu lisäävän infektioalttiutta.

Ja miksi juuri ihmisen kohtu niin pahasti pasiliskoilla saastuisi? Tähän kysymykseen ei vastaa moni muukaan selitysmalli, ei edes puhdistushypoteesia kritisoineen antropologi Beverly Strassmannin vaihtoehto: Strassemannin mukaan limakalvon ylläpitäminen tyhjän panttina on kalliimpaa kuin uuden rakentaminen. Vaikka kohdun limakalvo on melkoinen energiasyöppö, ei ihmisnaaras ole tässä suhteessa mitenkään erikoinen.

Ja miksei vain vähennetä huoltoa väliaikaisesti kohtu seisontavakuutukseen tai tiivistetä ovulaatioväliä? Parhaat hypoteesit Barash ja Lipton säästävät loppuun. Jos munasolu ei kykene tunkeutumaan kohdun limakalvoon tai vapauttamaan riittävää määrää limakalvoa ylläpitävää HCG-hormonia, se on syytä huuhdella viemäristä ennen kuin se ehtii kuppaamaan äidistään mehut.

Kumpikin näistä hypoteeseista selittää myös kuukautisten ainutlaatuisuuden ihmisellä. Näkyvät kuukautiset kehittyisivät neljännen hypoteesin mukaan siksi vain suuriaivoisille lajeille. Koska ihmislapsi vaatii syntymänsä jälkeen poikkeuksellisen paljon vanhempiensa resursseja, on myös testaaminen paikallaan juuri ihmisellä. Molemmat hypoteesit ovat, ja tulevat olemaan vielä pitkään noin-vain-tarinoita, mutta Barash ja Lipton luottavat kilpailuhypoteesiin.

Kuukautiset olisi siis äidin keino tarkastaa onko rakastettavaksi ilmoittautunut lapsi rakastamisen arvoinen. Toinen ihmisen lisääntymisbiologinen erikoispiirre on ilmiönä yksinkertaisempi, mutta siihen vastaaminen saattaa olla jopa kuukautisten ongelmaa vaikeampaa.

Kun nainen tuottaa munasolun lisääntyäkseen, miksi ihmeessä hän ei tunnu viestivän miehille milloin hedelmöittyminen olisi mahdollista.

Ihmisnaaraalta puuttuu siis näkyvä kiima. Ja vaikka jotkut naiset kertovat tuntevansa ovulaation, suurin osa naisista kätkee se itseltäänkin.

Tähän niin sanotun kätketyn ovulaation ongelmaan Barash ja Lipton löytävät tupun selityksiä, kaikki evoluutioteorian hatusta rempaistuja noin-vain-tarinoita. Kätketyn ovulaation käsite on saamassa selkäänsä uudemmilta tutkimuksilta. Jo melko iäkkäät tutkimukset ovat paljastaneet miesten aistivan ovulaation tietoisuuden ulkopuolelle jäävin hajusignaalein.

Kun miehet saavat haistella kuukautiskierron eri vaiheissa olleiden naisten käyttämiä valkoisia t-paitoja, miehet kertovat pitävänsä paidoista jotka ovat verhonneet ovuloivia neitoja. Uudemmat tutkimukset ovat lisäksi paljastaneet naisten käyttäytymisen muuttuvan huomattavasti ovulaation aikaan.

Naiset käyttävät silloin paljastavampia ja seksikkäämpiä vaatteita, suosivat miehissä maskuliinisempia piirteitä, puhuvat sujuvammin ja luovemmin, roikkuvat enemmän kumppanissaan, haistavat paremmin, kiinnittävät enemmän huomiota sekä miesten että naisten viehättäviin kasvopiirteisiin ja käyttäytyvät levottomammin.

Jos nainen käyttää ehkäisypillereitä, näillä muutoksilla on taipumus lieventyä, tai kadota kokonaan. Oikea kysymys ei siis liene, miksi ihmisnaaras kätkee ovulaationsa, vaan miksi hän ei mainosta sitä yhtä selvästi kuin useimmat muut nisäkkäät.

Miksi naiset eivät kulje ovulaation aikana ahteri pystyssä, pylväitä puskien ja kumeasti mouruten. Miksei naisten ahteri muutu ovulaation aikaan hohtavaksi pinkiksi palloksi? Barashin ja Liptonin pohdinnoissa vain vaatimaton vihjailu ovulaatiosta hyödyttää ihmisnaaraita koska: Näiden erittäin vaikeasti testattavien ja toisistaan erotettavien hypoteesien lisäksi Barash ja Lipton tuovat mukaan myös yllättävän näkökulman: Ihmisellä synnytys on poikkeuksellisen vaarallinen, ja synnytyksen jälkeiset vuodet äideille raskaita.

Ne esiäitimme jotka ovat kätkeneet ovulaationsa itseltään, ovat päätyneet useammin raskaaksi kuin ne jotka ovat pelänneet ovulaation aikana. Samankaltaisen päänsärkyhypoteesin mukaan munasolu on hedelmöittynyt useimmin niillä jotka eivät ole tienneet milloin päätä pitäisi särkeä. Luku kätketystä ovulaatiosta on tämän kirjan puuduttavin osa, joten annoin itselleni vapauden lukea rivien välejä. Niissä Barash ja Lipton tuntuvat tunnistavan eron lisääntymisen ja seksuaalisuuden välillä.

Seksuaalisuus on kehittynyt evoluution myötä lisääntymisen ehdoilla, mutta sosiaalisen ympäristön monimuotoisuus on pakottanut sen hermeettiseksi moskaksi, ellei peräti lekaksi. Kun sellaisella mäiskii pientä dyckert-kantaista lisääntymisen naulaa, herää helposti epäilys siitä onko lisääntymisellä ja seksuaalisuudella enää juurikaan yhteistä.

Luulen Barashin ja Liptonin piilottaneen kirjansa rivien väliin varovaisen viestin niille joiden mielestä homoseksuaalisuus, biseksuaalisuus, pedofilia, koprofilia, nekrofilia tai filosofia olisivat lisääntymisbiologiasta johdettavia luonnonvastaisia seksuaalisuuden irvikuvia. Ne ovat vain seksuaalisuuden muotoja. Tässä ja nyt päätetään, ovatko ne hyväksyttäviä juuri meidän yhteisössämme. Tai ovatko ne oikein tai väärin. Sillä saavutetaan kelpo kelpoisuus. Rinnat ja muut kurvit.

Kurveissa tutkijoita on kiinnostanut eniten vyötärön ja lantion suhde. Kulttuurista riippumatta miehet pitävät viehättävimpinä naisia joilla tuo suhde on 0. Hienoista kulttuurista vaihtelua sentään on: Pienempikin suhdeluku miehiin uppoaa, mutta näyttää daami huteralta, suurempi taas on liian maskuliininen. Kuinka ollakaan, miesten suosima vyötärön ja lantion suhde näyttää olevan terveyden ja hedelmällisyyden merkki. Hurjimmissa tutkimissa luvun on todettu vaikuttavan myös jälkeläisten älykkyyteen.

Lantion seudun rasvat saattavat olla tutkijoiden mukaan tämän syy: Toisaalta voidaan myös spekuloida seksuaalivalinnalla, mikäli mitattu älykkyyden korkea periytymisaste pitää paikkansa ja ampiaisvyötäröisten ympärillä pörrää äijää, joten he pääsevät valitsemaan massasta fiksuimmat lastensa isiksi. Vyötärönseutua omituisempi piirre ihmisnaaraissa ovat litteärintaisillakin muihin nisäkkäisiin verrattuna melkoiset rasvapallukat jotka ympäröivät maitorauhasia. Rasvaa tarvitaan luonnollisesti maidon tuotantoon, mutta ei sellaista määrää, eikä ainakaan imetysaikojen välillä - imeväinen ei D-kupista juo.

Sir Alister Hardyn lanseeraama ja myöhemmin Elaine Morganin puolustama vesiapinahypoteesikin selitys rinnat ovat lapsen kahvat tai kellukkeet äidin kahlaillessa matalassa vedessä on kuitattavissa hymähdyksellä, sillä ihmisen vetisestä esihistoriasta ei ole näyttöä. Rinnat ovat siis joko miestä tai naista itseään varten.

Barash ja Lipton päästelevät räkäisiä purskahduksia muistellessaan rasvaista hiustupsuaan kaljulleen kääntäneen popularisaattori Desmond Morrisin jota jossain kuvattiin ilkeästi, mutta tirskahtelua minussakin aiheuttaen viagraa yliannoksen nielleen näköiseksi itsevarmaa hypoteesia rinnoista: Tälle ei löydy vertailevasta tutkimuksesta tukea, eikä hypoteesi muutenkaan oikein istu nykykäsitykseen ihmisen evoluutiosta.

Koska rinnat saattavat olla ennemminkin riikinkukon pyrstöön verrattava ornamentti, Barash ja Lipton löytävät niille melkoisen määrän uudempien seksuaalivalinnan teorian mukaisia selityksiä.

Rinnat saattavat olla myös miehille suunnattu merkki raskauteen ja imetykseen käytettävissä olevista resursseista. Vaikka maidontuotannon näkökulmasta on vaikea selittää runsasta rasvaa, rinnat saattavat kertoa imetyspotentiaalista, sillä suurin osa luonnonkansojen hedelmöityksistä tapahtuu imetysaikana rintojen ollessa vielä turvonneina.

Raskausaikana kehittynyt ärsyke olla eräänlainen peukalosääntö joka pistää miehet tuntemaan vetoa rintoihin naisen kaikissa elämänvaiheissa.

Barash ja Lipton pitävät rintoja mieluummin kuitenkin ylinormaalina ärsykkeenä tai ornamenttina, josta ei ole välttämättä seurannut ekologista valintaetua. Rinnat saattavat olla miesten keino arvioida naisten lisääntymispotentiaalia riittävän suuret vaan ei vielä riippuvat rinnat kertovat hedelmällisyydestä , ja helpoiten tämä on saattanut onnistua suuremmista rinnoista.

Suuret terhakat rinnat saattavat olla myös miesten keino arvioida puolisoehdokkaansa symmetrisyyttä siihen eivät sairaat kykene , tai kääntäen, naisten keino vaikeuttaa arviointia rantapalloissa millin heitto ei näy. Varteenotettavimmat hypoteesit kumpuavat kuitenkin kahdesta vallitsevasta seksuaalivalinnan teoriasta: Fisherin pakomallista ja Zahavin haittaperiaatteesta. Ensimmäisestä Barash ja Lipton käyttävät Weatherheadin ja Robertsonin seksikkään pojan hypoteesiksi kutsuttua versiota — jota tässä yhteydessä voidaan kutsua vaikka naitavan tyttären hypoteesiksi.

Jos suuremmista rinnoista on ollut varhaisemmassa vaiheessa vaikkapa ekologista valintaetua, ja koiraat ovat suosineet suurempirintaisia puolisoita, seuraavaan sukupolveen on periytynyt suurempi rintojen koko naarailla ja suurien rintojen suosiminen koirailla.

Näemme ympärillämme suuria rintoja, koska näitä suosineiden koiraiden tyttäret ovat kelvanneet paremmin sulhoehdokkaille. Zahavin haittaperiaatteen mukaan seksuaalivalinnassa kehittyy puolestaan ominaisuuksia joista on kantajalleen haittaa. Suurista rinnoista epäilemättä on — olkoon todisteena vaikkapa urheiluliivien markkinarako.

Mies joka valitsee suuririntaisen naisen, valitsee samalla terveen ja vahvan, sillä heiveröiset ja sairaat eivät sellaisten pallojen kanssa pärjää. Haittaperiaate tuntuu järkeenkäyvältä muovisten povipommien suosiota aprikoidessa. Kaksi vedellä täytettyä rantapalloa keikkuu luonnonlakeja uhmaten ampiaisvyötärön, pitkien ruipeloiden säärien ja stilettikorkojen kannattelemana.

Kävelevät omin jaloin, eivätkä vaikuta edes uupuneilta. Miesten orgasmi tarkoitus on itsestäänselvyys: Naisen orgasmin tarkoituksen pohtiminen on sen sijaan vaatinut useiden tutkijoiden elämäntyön ja tuhansia sivuja tekstiä kirjoissa ja tieteellisissä julkaisuissa.

Muutaman näistä tutkimuksista sain tuoreeltaan esiteltäväkseni biologian laudaturopintojen käyttäytymisekologian seminaarissa vuonna Orgasmin ihmeellisyyden sijaan päädyin tosin silloin äimistelemään tutkijoiden motiiveja. Tutkimuksissa pareja laitettiin yhtymään lasiseinäisiin koppeihin, toimintaa seurattiin silmänliikkeen tarkkuudella ja näytteitä otettiin muun muassa yhdynnän jälkeen emättimestä valuvista nesteistä.

Olivatko tutkijat valinneet aiheensa ilman tavanomaista suurempia intohimoja? Myyränpyynti olisi ollut vaihtoehtona, mutta päädyin sitten tähän. Barash ja Lipton aloittavat hypoteesien käsittelyn naurahdellen kepeästi Desmond Morrisin vaakamambohypoteesille: Kirjoittajat kuittaavat tämän toteamalla vain ettei tästä ole näyttöä, mutta palaavat siihen myöhemmin uudelleen viittaamalla tutkimukseen jota minäkin seminaaria varten referoin.

Siinä ulos valuvan siemennesteen määrä oli selvästi pienempi tapauksissa jossa nainen oli kokenut orgasmin. Minusta samantyyppinen, Barashin ja Liptoninkin mollaama petohypoteesi on huomattavasti hölmömpi. Että orgasmi mukamas laittaisi naaraan olemaan hiljaa parittelun jälkeen, ja piilottaisi näin pariskunnan pedoilta herkkänä hetkenään. Eivätkö naiset mukamas osaa pitää turpaansa kiinni muuten kuin luomurelaksantin avulla?

Tai no - jääköön. Tässä kohdin kirjaansa Barash ja Lipton alkavat toistaa itseään; sama hypoteesikehikko kun tuntuu taittuvan pienellä hienosäädyllä useampaan ongelmaan. Orgasmin ongelman yhteydessä Barash ja Lipton nostavat esiin seuraavat varteenotettavat, varhaisempien sivujen perusteella ennustettavat, ja todistusaineistoltaan niukat hypoteesit: Jos minulta kysytään, kannatan näistä hypoteeseista tätä viimeistä. Empiiriseen aineistoon nojaten, tietenkin.

Lopulta tulee aika jolloin ihmisnaaras lopettaa lisääntymisen. Taas kerran törmäämme ominaisuuten jossa ihminen vaikuttaa huonosti suunnitellulta ja tehottomalta kapistukselta. Evoluution ymmärtää parhaiten kun miettii, kuinka moni esiäideistäni ja esi-isistäni on jäänyt lapsettomaksi?

Näemme ympärillämme vain ihmisiä joiden esivanhemmat ovat tuottaneet mahdollisimman paljon runsaasti lisääntyviä jälkeläisiä, sisällään geenejä jotka ovat laittaneet heidät lisääntymään. Miten on mahdollista että kaikki naiset luopuvat lisääntymisestään vapaaehtoisesti kesken kaiken. Meidän pikku Lotan ikäluokasta jo puolet elää yli satavuotiaaksi. On mahdollista että menopaussi on uuden ajan tuote, evoluution sivutuote tai sattuma joka on noussut esiin vasta kun naiset ovat alkaneet yleisemmin elää siihen saakka.

On myös mahdollista että naiset ovat sopeutuneet evoluution kuluessa tuottamaan ennalta määrätyn määrän munasoluja, minkä seurauksena ne yksinkertaisesti vain loppuvat tietyssä iässä.

Barash ja Lipton löytävät tähän näennäiseen järjettömyyteen kutenkin myös järjellisiä ja adaptiivisia noin-vain-tarinoita. Useimmat näistä liittyvät ilmiöön joka on silmiinpistävä juuri ihmisillä: Keskeneräisenä syntyvän ja pitkään kehittyvän ihmislapsen hoitaminen vaatii useamman työpanoksen, joten siirtyminen isoäidiksi voi lisätä kokonaiskelpoisuutta.

Iäkkäälle naiselle pariutuminen laadukkaan miehen kanssa saattaa olla hankalaa, ja raskaus ja terveen lapsen synnyttäminen keholle niin hankalaa, että omat geenit siirtyvät ajassa paremmin antamalla tilaa nuoremmille ja siirtymällä lastenhoitajaksi. Vaikka isoäitiyteen liittyville hypoteeseille ei liene kilpailijoita, myös teknisemmät vaihtoehdot on otettava huomioon. Koska sukupuolilla on samat geenit, lisääntymisen ja jälkeläishoidon riuduttamat naaraat saattavat väistyä lisääntymisen näyttämöltä aiemmin kuin samalla perimällä, mutta miellyttävämmässä lisääntymisympäristössä eläneet, helpommalla päässeet koiraat.

Useimmista amerikkalaisista kirjoista poiketen How Women Got Their Curves on erittäin tiivis, ajoittain listamaisuudessaan puisevakin. Materiaalista ei ole puutetta, minkä seurauksena Barash ja Lipton eivät ole sortuneet täyttämään sivuja monelle kollegalleen tyypillisen darwinistisen evoluution perusteiden jankkaamiseen. Jäin kaipaamaan vain molekyylibiologisten tutkimusten parempaa huomioimista — juuri ne kun lienevät se ainoa tie ulos noin-vain-tarinoiden ikuisesta pyörittelystä.

Jos siitä ylipäätään halutaan ulos. Juuri noiden tarinoiden tähden pidän tätä parhaana lukemistani luvun tiedekirjoista. Harmi että miehen piirteet ovat niin tylsiä. Tämä kirja ei tule koskaan löytämään pariaan. Tämän lastun kuvitus on ensimmäistä kuvaa lukuun ottamatta peräisin pin-upin mestarin Alberto Vargasin pensselistä tai ruiskusta.

Ensimmäisen kuvan tekijä jää minulle anonyymiksi. Kirjan kannen skannasin virtuoosimaisuudessani aivan itse. Police Johnny Kniga Kaiken mahdollisen Policen taipaleesta lukeneena odotin tätä kuin kuukävelyä. Kirja tupsahti suomennettunakin versiona sopivasti Steward Copelandin muistelmien Strange Things Happen jälkeen.

Kaikki Policen jäsenet olivat saaneet suunvuoronsa, joten aika oli kypsä yhteenvedolle. Kun amerikankielisen version tahkonneet kehuivat Chris Campionin tyyliä perusteelliseksi ja kriittiseksi, kirja vaikutti sellaiselta jota luetaan takkatulen ääressä, viskilasin ja paksun sikarin kanssa. Ja se todellisuus - siihen eivät edellisistä mielikuvista liity kuin korkeintaan ajatus polttamisesta. Campion ei kirjoita musiikista mitään. Hän ei ole koskaan haastatatellut Policen jäseniä.

Hän on päättänyt etukäteen synkät teesinsä, ja hakenut niihin valikoidusti todistusaineistoa muiden tulkitsemista haastatteluista ja juoruista. Campionin Stingillä ei ole elämässään muuta motivaatiota kuin rahan ja ihailun haaliminen.

Campionin Stingin musiikki koostuu kyhäelmistä, joista on tullut suosittuja kierojen julkisuustempausten ja manageri Miles Copelandin voimin. Campionin Steward Copeland on idiootti soittotaidoton kakara. Campionin Andy Summers on pilvenharmaa rivimuusikko, johon särmää tuo vain kitkerät purkaukset kuusikymppisenä kirjoitetussa elämäkerrassa.

Nelisensataa sivua kylmäkiskoisuutta ja jonkinlaiselta katkeruudelta haiskahtavaa roiskintaa. Millainen kipu on pistänyt Campionin kirjoittamaan tällaisen? Tiedän uskovani, uskon tietäväni Minerva Mikähän yliluonnollinen pistää ihmisen lukemaan tällaisia kirjoja?

Kysymys on kökkö, sillä tiedän etten usko tietäväni yliluonnollisista. Luonnollinen on paljaanakin etova sana, ja sen ylittävä siten jo määritelmällisestikin överi. Tällaisia asemasotakirjoja luetaan samasta syystä kuin Seiskaa. Pääsee turhuuskin crocseissaan äimistelemään miten homssuisia julkkikset osaavat olla ilman meikkiä.

Ja miten ne mokailevat. Ja miten huonosti hallitsevat aggressioitaan. Nämä kirjat ovat viihdyttäviä samalla tavalla kuin gladiaattoreiden tai koulugangstereiden mittelöt. Pääsee huutamaan luuta ja verta turvasta toisten selän takaa. Näiden eritavoin karvoittuneiden veijareiden ensimmäinen kirja ei tosin tarjonnut tähän aineksia. Pakana sanoi että näin on, ja papinperkele sanoi että voi ollakin.

Vaan nytpä nokitellaan niin ilkeästi että oikein kourii mahanpohjasta kun saan olla täällä pakkasen takana turvassa. Nyt pakanakin peruuttaa, usein säälistä. Pappi sanoo että uskoo koska niin voi tehdä. Ja asettuu itsensä kanssa taistoon toteamalla ettei yksityistä etiikkaa voi olla.

Ja kun asiaan päästään, molemmat sanovat ettei tästä kannata jatkaa. Koska perustan kirjallisen maailmankuvani luulopuheisiin, en ymmärrä näitä toisenlaisia. Miksi lukeneet ja siitä suurieleisesti mesoavat vaikuttavat usein niin yksinkertaisilta? Erno Paasilinnalla taisi olla tähän vastauskin? Luin sen kausalalaisen alikulkutunnelin betonielementistä.

Siitä samasta josta olen Nietzscheäkin ammentanut. Tunturien helmet Metsäkustannus Kun Pekka Luukkola vieraili ensimmäisen kirjansa aikoina Ylen Voimalassa, Marketta Mattila yritti tunkea hänet väkisin lokeroon, josta insinööri Luukkola ei pääsisi häiritsemään humanistien lumetodellisuutta.

Luukkola kaatoi naiiviuttaan vettä myllyyn kertomalla kuvausmatkojensa kilometrimääriä ja kuvaamalla kalustonsa tekniikkaa. Mattilan maailma oli räikeän mustavalkoinen, ja Luukkola vaikutti kyvyttömältä peilaamaan itseään.

Pekka Luukkolan kuvissa tekniikka on oleellista materiaalisesta maailmasta irtaantuneelle humanistillekin. Tekniikka tekee Luukkolan kuvista taidetta. Kun katson tämän kirjan tunturimaisemaa tai lähikuvaa liekovarpiosta, ajattelen yksinäistä miestä paljakalla valtavan vehkeensä ympärillä hyörimässä, ja väristysaaltojani kuvan yksityiskohtien äärellä. Ajattelen siis kahta ihmistä, näyttäjää ja katsojaa - ja heidän tunteitaan.

Kuvista en osaa silti sanoa ovatko ne hyviä. Suuri osa tämän kirjan kuvista vaikuttaa omituisen tummilta, eikä niiden sommittelua voi kehua erityisen oivaltavaksi.

Tässä kirjassa katse kiinnittyy hiottuun tekstiin. Ja nenä kirjan tuoksuun. Tältä tuoksuvat kirjat joita ei ole tarkoitus plärätä hiirenkoville tai lukea huussissa. Tämän tuoksuisissa kirjoissa säilytetään todellisuutta toisen todellisuuden aikaan. Tahdon ennättää Luukkolan kuvien maisemiin ennen sitä. Savanni hengittää Minerva Mauri Leivoa kysyttiin vuonna sijaisekseni Linnankosken lukioon, koska hänet tunnettiin pätevänä, porvoolaistuneena biologina.

Leivon kieltäytyminen esitettiin minulle niin että suivaannuin moisesta ylimielisyydestä. Samalla ymmärsin olevani kateellinen. Mauri Leivo elää unelmaansa. Hän ei tuhlaa ainoaa elämäänsä rahan perässä konttaamiseen. Hän katselee ja valokuvaa lintuja, elämää ja maisemia, ja julkaisee kirjoja ja artikkeleita - unelmansa sivutuotteita.

Ja kuinka sattuikaan, Leivo liikkuu niissä ympäristöissä joissa minäkin viihdyn: Vaikka Savanni hengittää sisältää latteita kuvia, täytettä ja hiomatonta tekstiä, pidän tätä kirjaa parhaana suomalaisen kirjoittamana Afrikka-kirjana. Biologin asiantuntemus näkyy kirjan kuvissa paremmin kuin Olli Marttilan kirjoissa - jotka nekin saavat minut valottuneen perunan näköiseksi. Naaraat tuottavat lihavia, liikuntakyvyttömiä sukusoluja.

Vaikka naaraiden sukusolut pärjäisivät oivasti omillaan, ne janoavat koirassukusolujen seuraa. Tämä on ymmärrettävissä monimutkaisten matemaattisten mallien avulla.

Korinjakajansa naarassukusolu hankkii odottamalla. Siksi naaraana oleminen on puhtainta olemista. Siksi naaras on tasaisempi sukupuoli.

Ihmislajilla naaraita kutsutaan naisiksi, vaikka parempi sana olisi vaadin. Koiraiden sukusolut ovat pieniä ja yksinkertaisia. Keulassa on räjäytyspanos, keskellä tärkeä lasti, perässä moottori ja potkuri. Ainoana tavoitteena näillä täsmäohjuksilla on hakeutua naarassukusolun hellään huomaan. Niiltä puuttuu kyky itsenäiseen elämään. Koirassukusolut elävät vain hetken, mutta sitäkin repivämmin.

Ne liikkuvat levottomasti, yhden vietin ajamina. Yksi saa kaiken, muut eivät mitään. Siksi koiraana oleminen rimpuilevaa, mustan joutsenen tuomittua olemista. Ihmiskoiraita kutsutaan miehiksi, vaikka kojamo kuvaisi olennon olemusta osuvammin.

Ihmislajin sukupuolet eroavat toisistaan perimältään hämmästyttävän vähän, ilmiasultaan kuin Venus ja Mars. Ensimmäisten elinviikkojen ajan kaikki ovat tyttöjä. Jokaisessa miehessä on siis sisäinen nainen. Naiset ovat vain naisia. Isot erot syntyvät kohdussa, nyanssit koulussa ja kakaralaumassa. Miehiksi vinksahtavat ne joilla kourallinen Y-kromosomin geenejä ryhtyy rakentamaan kiveksiä. Kivekset alkavat erittää testosteronia, minkä jälkeen miehet ovat loppuelämänsä kivestensä vietävinä.

Ihmislajille luonteenomainen, tai ainakin lajin yksilöiden erityisesti korostama piirre on älykkyys. Tällä voidaan viitata joko kykyyn värkätä elämää monimutkaistavia ajatuksia ja apuvälineitä, tai kykyyn luovia menestyksellisesti tahmaisissa sosiaalisissa verkostoissa. Miehet ovat molemmissa keskimäärin naisia parempia.

Miesten jakauma on kuitenkin lavea ja vino, naisten normaalimpi. Tyhmimmät ja älykkäimmät yksilöt ovat miehiä. Miehet ovat lisäksi nuorina naisia tyhmempiä, ja viisastuvat vasta elämänsä ehtoolla. Koska useimmat miehet telovat itsensä nuoruuden typeryyksissään, eivätkä ennätä ehtoota kympin uutisten loppukevennystä pidemmälle, keskimääräinen nainen on suurimman osan elämästään keskimääräistä miestä älykkäämpi.

Mies on keräilijä, hamsteri. Kun omasta mielestään älykäs mies tuntee päässeensä älykkyytensä kinkamalle, hän kirjoittaa kirjan tai ilmaisee ilmaisukyvyttömyytensä testamenttina. Ellei mies ennätä rakentaa kokemustensa aarteista käsin kosketeltavaa kekoa ennen elämänsä sammumista, mies tuntee hukanneensa ainokaisensa. Kirjaan päätynyt mies kertoo tarinoissaan itsestään. Hän on ensimmäistä kertaa elämässään rehellinen.

Rehellisimmät kutsuvat kekoaan muistelmiksi, päiväkirjaksi tai elämäkerraksi, häveliäämmät ja pienikekoiset kaverin elämäkerraksi. Näitä olen viime aikoina lukenut. Kesämies Kesämies on kirja viinanjuonnista festarilavojen takana, keikkabussissa, toisten bändien keikkabusseissa, baareissa ja kesämökeillä. Krapulan ja uuden nousun väleissä soitetaan musiikillisesti junttaavia ja yksitoikkoisia, sanoituksiltaan uuskalevalaisia säveltaideteoksia juopuneelle yleisölle.

Lukija ei osaa olla arvuuttelematta, kuinka paljon Hynynen panee omiaan. Tuolla tempolla vaimon pinna täytyy olla erityisen pitkä. Minä ainakin rähjäisin jos äijä nukkuisi säännöllisesti kotikaupungin hotellissa, koska ei kehtaa tulla haisemaan kotiinsa. Muutaman kerran olen tarkkaillut Hynystä tarkoituksenani horjuttaa rakennettua imagoa.

Pariskunta Hynynen etsimässä oikeaa junanvaunua Tampereen asemalla sai minut jo hymyilemään: Jarkon elävä kuvaus Hynysestä leikkaamassa ruohoa omakotitalonsa pihalla hyvin kehittynyt ylävartalo paljaana oli sitäkin hellyttävämpi. Hynysen vahvuus on juuri siinä että hän antaa itsestään tipoittain, ja jättää pähkäiltäväksi sammion lopullisen koon.

Kukaan ei osaa arvata miten suuri ihminen Jouni Hynynen lopulta on. Onko hän Saarikoskempi kuin Saarikoski itse, vai onko kaikki älyllinen ja moraalinen potentiaali jo käytössä? Kykeneekö hän tekemään itsestään vielä suuremman pellen - isostasian lain mukaanhan se tarkoittaa vastaavaa lisämassaa myös vakavasti otettavaan päähän. Tämä tekee Hynysestä kiinnostavan, ja katkoo kriitikoiden miekat. Jos saisin koota itseni miehen paloista, aika paljon ottaisin Jouni Hynysestä. Lähikuvassa Erno Paasilinna Kaksijakoinen kirja.

Kirjan sivuilla Antti Tuuri kertoo kuitenkin omasta työurastaan, ja sen lomiin osuneista kaveriporukan retkistä. Keskeinen hahmo porukassa on Erno Paasilinna.

Silti, Antti Tuuri on minulle muutaman kelvollisen elokuvan pohjana toimineiden kioskikirjojen tekijä. En minä hänestä halua lukea. Puoliväliin kitkeröidyn, sitten kirja avaa itsensä. Näinhän se elämä menee.

Taaperrus koostuu irtonaisista, usein hyvinkin materiaalisista tapahtumista, joiden arvon määrittää vasta vuosikymmenien mittainen kaari. Näin hyvää ystävää tuleekin kuvata. Analysointi on jätettävä, kaaren on annettava muotoutua itsekseen. En tiedä oliko Antti Tuuri tarkoittanut sen näin, vai oliko vain kirjoittanut huonon kirjan.

Kirja oli samalla tavalla mieleenjäävä kuin viimekesäinen Lähikuvassa Matti Pellonpää. Voisin hyvinkin lukaista saman tien Paasilinnan tuotannon, ja miksen heti perään Tuurinkin kirjat.

Yksi vastenmielinen tahra kirjassa on. Tuuri kuvaa ihmisiä arvostaen, mutta tekee räikeän poikkeuksen Panu Rajalan kohdalla. Ensin kyse on jostain pudonneesta omenapuun oksasta.

Sitten kaikkien tietoo leviää arvostettujen kirjallisten sankarien kakaramainen otanta. Verkkopäiväkirjassaan Rajala kuittaa Tuurin kirjan: Jokainen sydämeni lyönti Helsingin sanomat julkaisi taannoin listan suomalaisista älyköistä, Paavo Lipponen myöhemmin omansa.

Kahlasin luetteloita epätoivoisena - en kelpuuttanut omalle listalleni ensimmäistäkään nimistä, kulmakarvojen tuuheus kun ei ole minulle riittävä peruste. Sittemmin olen työstänyt listaani työnimellä Kadonneen intellektuellin metsästys. Tilanne ei näytä hyvältä vieläkään. Jumalaisia ajattelijoita ei liene Suomessa lainkaan. Yksikään suomalainen ei pääse hengen lahjoillaan ja ilmaisutaidoillaan edes lähelle parjattua Richard Dawkinsia. Jumalaisten alle, A-tason ajattelijaksi olen nostanut yhden ihmisen, Eero Paloheimon.

Horjuntansa ja sammakoidensa tähden A-tason alle vajonneita kuplijoita on useita, heidän joukossaan myös Claes Andersson. Siksi tartuin Anderssonin harmillisen ohueen muistelmakirjaan suurin odotuksin: Claes Andersson kirjoittaa verevästi ja rehellisenoloisesti omalaatuisesta roolituksestaan, mutta ei yllä terävimpien havainnoijien tasolle.

Hän tarkoittanee hyvää pohtiessaan mielenterveysongelmaisten ja syrjäytyneiden asemaa, mutta elämänkokemukseen nähden yllättävän näköalattomalta hänen ajattelunsa tuntuu.

Lopullisesti luokkanousu tökkää lukuun jossa Klasu sulkee aivoistansa maisemareitit, ja paahtaa politiikan pikabaanalla. Hän on aiemmassa luvussa vannottanut ettei pidä itseään totuuden torvena. Yhtäkkiä hän onkin oikeassa, eikä asiasta keskustella. Onko poliitikon pakko olla pöhkö, jos äijä on ihan jees?

Kirjailijan muistelmia Veikko Huovisen kohdalla on syytä lausua ensin paha sana jottei kokonaisuus äityisi imeläksi. Huovisen muistelmateos on lajissaan vain hieman keskitason yläpuolella. Ja sitten siihen äitelään ylistykseen: Veikko Huovinen on kaikkien aikojen paras suomalaiskirjailija.

Huovisen lahjakkuus on tekstissä, kyvyssä laittaa oikeat sanat oikeaan järjestykseen. Huovinen on ainoa suomalainen kirjailija joka saa tuoksun asetettua kohdalleen 11 erilaisen hajuaistinsolun mosaiikkiin kolmella sanalla. Ajattelijana Huovinen on vain ihminen, taipuvainen jumittamaan erityisesti kylmän sodan aikaan.

Olisi epäinhimillistä vaatia Huoviselta mullistavia maailmaselityksiä tai tajuntaa räjäyttävää maailmanparannusta kaiken sen jälkeen mitä hän on suomalaiselle kirjallisuudelle tehnyt. Kun luen uudelleen sen mitä joskus kirjoitin Pojan kuolema sta, minua hävettää. Pojan kuolema on yksi koskettavimmista kirjoista joita olen lukenut, ainoana heikkoutena se että se on Veikko Huovisen kirjoittama dokumentti omasta elämästään, ja Huovisen tasolla siksi alakantttiin.

Tämäkin elämäkerta on nautinnollisesti luettava, ennakkokäsityksiä vastaava kuvaus kirjailijan elämästä. Kirjasta saa mielikuvan ettei Veikko Huovisen elämässä ole ihmeitä tapahtunut. Ei kai kummoisia voi odottaakaan? Istuin perseelleni ja aloin kirjoittaa. Illalla lopetin, ja laskin kynän, tai painoin siniweepeen äfseiskaa. Yrjö Kokko - sadun ja luonnon runoilija Yrjö Kokko on upea. Harvasta ihmisestä paistaa yhtä selvästi viiltävä älykkyys, ja inhimillinen haavoittuvuus, hauraus.

Kokko oli monipuolinen tekijä; toimittaja, eläinlääkäri, runoilija, satusetä, isä, luonnonsuojelija, naturalisti, tutkija, etologi, valokuvaaja, julkkisten idoli, jopa opettaja. Tuntui että Kokko kykeni ihmeisiin kaikessa mihin hän ryhtyi, ja vain taipumus alakuloon esti häntä saavuttamasta enemmän. Moinen pohdinta lienee kohtuutonta, onhan koskettavin suomenkielinen satukirja, Suomen kansallislinnun pelastaminen sukupuutolta ja kaksi tyytyväistä lasta jo aika paljon. Ja olihan Kokko lisäksi sanankäyttäjä, joka saattoi sivalluksillaan muuttaa suomalaista yhteiskuntaa melkoisesti.

Ollessaan Jaakkiman yhteiskoulussa opettajana, Kokko oli epäillyt vilkkaasta Veikko Fennanderista kasvavan joko poliitikko tai suuri roisto. Linnan juhlissa Kokko myönsi Vennamolle olleensa väärässä - tästä olikin tullut molempia.

Näistä anekdooteista ja niiden väliin jäävästä tarkasta dokumentoinnista muodostuu Jukka Parkkisen teksti, joka ei yli sivusta huolimatta puuduta. Parkkinen on itsekin armoitettu suomalaisen luonnon kuvaaja, joten luultavasti hänet Kokko olisi itsekin halunnut elämäkerturikseen. Sekin olisi ollut Kokolle tärkeää.

Kesän Lapin matkalla täytynee poiketa katsomaan Kokon saappaita ja reppua Hetan Skierrissä. Museoroinasta vain Ramses II: Päiväkirjastani Ymmärtääköhän Matti Klinge olevansa huumoria? En tarkoita että Klinge olisi pelle, päinvastoin. Matti Klingen tinkimättömyys kiskoo suupielet niin leveään arvostavaan hymyyn, että suun keskiosa ratkeaa nauruun.

Matti Klingen jyrkästi rajattu julkinen persoona tekee jokaisesta meistä tirkistelijän, niistäkin joita Seiskapäivää tai BB-talon lakanat etovat. Tässä erinomaisella kysymyksellä personoidussa päiväkirjan osassaan Klinge paljastaa katselevansa televisiota. Teemaa tietysti, ja digitelevision muotoa ja sisältöä kritisoiden, mutta katsoo silti. Kazanissa Klinge kuvaa tytön erittäin lyhyessä turkoosissa hamosessa ja turkoosin moskeijan, koska haluaa samaan kuvaan molemmat i lmiöt!

Utelias mieli janoaa luonnollisesti lisää, ja suurempia paljastuksia. Ottaakohan Masa koskaan hörppyjä suoraan maitotölkistä jääkaapin kelmeän valon muotoillessa hänen jaloja piirteitään?

Onkohan se koskaan haistellut sukkiaan ja tehnyt aistinvaraisen päätöksen: Kuseekohan se seisaaltaan, vai istuuko kepillistä heittäessään Idolla kuten snautseri istuu? Kauneimman sisimpänsä Klinge paljastaa kirjoittaessaan Volgan risteilystä. Laivamatkalla ja jokivarren kaupungeissakin Klinge esiintyy asiantuntijana ja luennoi, mutta kirjoittaa rivien väleihin poikamaista innostustaan. Volgan lautalla myötävirtaan valuva professori katsoo alempiaan samalta tasolta.

Suurilla luonnonilmiöillä ja monumentaalisilla maisemilla on sellainen vaikutus. Ernst Palmén - kuriton kansleri Ernestistä liikkuu biologien piirissä tarinoita jotka eivät mitenkään sovi valokuvien herrasmieheen.

Pöydänalleryyppäämistä, rasvaisia vitsejä, naisten ulokkeiden puristelua. Näinhän ei voi olla. Ernst Palmén oli vapaaherra, jonka isoisä oli senaattori ja lakitieteen professori Johan Philip Palmén, ja isoisän veli suomalaisen lintutieteen isä Johan Axel Palmén.

Valitettavasti kirja vahvistaa huhut oikeiksi. Vapaaherruuttaan Palmén piti etuna koska "aateliset hirtetään silkkiköyteen", eikä hän muutenkaan kumartanut sukuaan. Palmén käyskenteli Tvärminnen kalliolla lyhythihaisessa paidassa, shotseissa ja sandaaleissa, asussa jossa hän myös otti vastaan arvovaltaisia lähetystöjä.

Juhlissa kului öitä, mutta onneksi, professori Olli Lehdon sanoin, Palmén kulutti alkoholia enemmän kuin alkoholi häntä. Yliopiston johdossa Palmén toimi aikana jolloin hän joutui lietsomaan rauhaa taistolaisten vallankumousintoillessa.

Hän oli riidoissa poliitikkojen kanssa, joista Johannes Virolainen leppyi vasta kun huomasi Viipurin seudun karttaa osoitelleen Palménin ottaneen vanjan vangiksi hänen pelloiltaan. Professoreja tuntien Palmén oli tyypillinen suomalainen biologian professori, lukuunottamatta sitä että hän hoiti työnsä kunnialla myös krapula-aamuina. Siksiköhän hän menestyi myös rehtorina ja kanslerina?

Kausi elämästäni Tamia on helppo inhota, jopa vihata. Tami antaa tähän välineet. Häneltä tuntuu puuttuvan suurin osa luterilaisen sosiaalisen elämän intuitiivisista normeista, eikä kehonkielikään voi jättää kylmäksi. Kaiken lisäksi Tami tyrkyttää jatkuvasti meille ärsyyntyville syöttiä. Tässäkin kirjassa hän pitää jääkiekkoa pelaajien pelinä: Silti hän puhuu joka käänteessä kuin käyttäisi pelaajiaan tahdottomina nappuloina.

Tami taitaa sittenkin pitää jääkiekkoa vaihtopenkin pukumiesten pelinä, paitsi siihen aikaan kun hän itse pelasi. Ja onhan Tamilla tästä näyttöjä: Ranskan nostaminen, Kärppien nostamien, Sportin melkeinnostaminen. Jokaiseen nousuun on liittynyt uho joka on tuonut Tamille lisää vihamiehiä, viimeisimpänä kirjan päättävä sirkus gladiaattorien Tamminen ja Suhonen ympärillä. Kaikesta huolimatta uskaltaisin väittää Tamilla olevan tämän rehdin mieskymmenikön puhtaimmat jauhot ja munat pussissaan, ja vilpittömin asenne ihmisiin.

Jostain kertonee kokemukseni opettajan opintojeni alkutaipaleelta. Saarnattuaan päivän konstruktivistisen oppimiskäsityksen puolesta ja kirottuaan luennoinnin hevonperseeseen, koko vekkihametätien kööri hiljentyi kahdeksi tunniksi kuuntelemaan Tamia.

Jos sä puristat liikaa, fogeli delaa,  jos sä avaat nyrkkis, fogeli lentää vex tai. Chicagon päiväkirjat Suorasukaisen Tamin kirjan jälkeen Apen kirja on vaivaannuttavaa luettavaa. Kaikki on Apen mielestä kamalan huonoa: Vain Ape itse tietää miten jääkiekkojoukkuetta valmennetaan.

Ape, tuo jokaisen kiekkoilijan unelmavalmentaja, pelaajan yksilöllisyyttä ymmärtävä isä aurinkoinen. Valmentajan tehtävä on Apen mukaan auttaa pelaajaa löytämään itsensä pelaajana - ja sen vain Ape hallitsee. Filosofisia latteuksia jaaritellessaan Ape on varmaankin tuntenut itsensä älykkääksi, mutta minulle tämä kirja on kuin se kuuluisia lumiukko vatsassa väärinpäin: Mies elää kiivasrytmisen kaupungin maailmankuulun jääkiekkojoukkueen keskipisteessä, ja kuvaa elämäänsä kuin ympäristöä ei olisikaan!

Tuntuu siltä että Ape yrittää olla jotain mitä ei ole, ja häpeää sitä mitä on. Tai näin minä kirjan luin. Totuus on tietysti aivan toinen. Alpo Suhonen on edennyt jääkiekkovalmentajana pidemmälle kuin kukaan suomalainen, euroopan terävänä kärkenä. Hän on nähnyt maailmaa, ja selvinnyt liemistä ilman vakavia palovammoja. Hän on johtanut teattereita, mikä on mieleltään terveelle ihmiselle ilmeinen mahdottomuus.

Ehkä minun olisi pitänyt noudattaa akateemista periaatetta: Mikko Niskanen, elokuvamies Mikko Niskanen oli rimpuileva raakile, kymenlaaksolainen, vaikka olikin kainuulaistunut keskisuomalainen.

Me kymenlaaksolaiset kun olemme perimältämme samalla tavalla kaksisuuntaisia. Käännämme onnellisuuden tappioksemme ja nousemme harmaan kiven läpi. Nousu savotoilta teatterikorkeaan vaati Niskaselta tahtoa. Luopuminen ökyilevästä Käpylinnasta toisenlaista. Näyttelijä Niskanen tuntui olevan tyytyväinen vain näytellessään ohjaaja Niskasta, luodessaan suorakaiteen muotoista liikkuvaa kuvaa. Epäonnistuneita ihmissuhteita, opiskelu Moskovassa, rahapulaa, pämppäämistä - ja sen keskellä jotain sellaista kuin  Pojat , kaikkien aikojen loppukohtauksineen alkutaipaleen valovoimaisin luomus.

Käpy selän alla ei kosketa minua lainkaan vaikka ymmärränkin sen estetiikan vetovoiman. Asfalttilampaita en edes ymmärrä. Itsensä ja koko suomalaisen miehen olemuksen Niskanen tyhjensi kolmeen elokuvaansa: Kahdeksan surmanluotia, Elämän vonkamies ja Nuoruuteni savotat.

Kaikki kolme olivat dokumetaarisia, Pasasen ja Päätalon elämästä kärjistettyjä. Niissä on kaikki se mikä erottaa suomalaisen miehen toismaalaisista: Suomalaisen miehen taika rakentuu näiden ja universaalien ihmillisten ominaisuuksien kontrastista.

Se on niin ihana kun se joskus sanoo kauniin sanan perkeleidensä sekaan. Nemo Lapinhulluuteni on nupullaan. Vuoden sisällä se avautuu. Ryhdyn hamstraamaan vaellusvarusteita, ja hiomaan kuvauskalustoani pohjoisen olosuhteisiin. Siksi tämän kirjan kuvauksen lukeminen kirjaston sivuilla sai käteni tärisemään. Ei puuduttavia valokuvia, vain puhuttelevia sivalluksia kynällä ja siveltimellä.

Kuusikymmentä vuotta Lapissa samoillut Hannu Tarmio on kirjoittanut tekstin, Lasse Rantanen kuvittanut ja kuvaillut hirsilinnansa synnytystä. Hannu Tarmio on ollut suosikkikirjoittajani jo varhaisista teinivuosista, Sanankäytön Pikkujättiläisestä.

Olkoon vaikka esipuhe väsyneeseen aforismikokoelmaan, Tarmion tekstiä voi kuvailla sanoilla sujuva, sympaattinen, miellyttävä. Joku voisi moittia ilmaisun yksipuolisuudesta, minä vain luen ja nautin. Tässä kirjassa mieli rauhoittuu jouluun. Luen tätä luku kerrallaan mutustellen, kuin tenttiin valmistautuen, hyvin hitaasti. Neljä retkeä läpi Suomen.

Tammi Parasta on käveleminen. Yksin, ilman painavia kantamuksia, ilman aikataulua, tavoitteena päästä perille tai jäädä matkalle. Se on minun luontoni, minun taivaani. Kun takakansi kertoi, " Eräänä sunnuntaina minulle valkeni, että haluan kävellä Helsingistä Jäämerelle ", en voinut jättää kirjaa hyllyyn. Ja kiersi vielä Suomen pyörällä. Ja suksi Porvoosta Nuorgamiin. Ja meloi Näätämöstä Suomenlahdelle. Ja kirjoitti reissuiltaan raportteja lehdille. Tunsin Lampénin kyvyt kolumnistina, mutta tartuin tähän kirjaan epäluuloisena - voisiko levoton, aloilleen asettumaton ihminen löytää matkanteon ytimen?

Epäilykset haihtuivat kolmannella sivulla. Tekstissään Lampén osaa kuljettaa taitavasti rinnakkain uteliasta kokijaa, uhoavaa äijää, ja itseään etsivää reppanaa. Lampénin retkikirja on jollain tavalla kokoaan suurempi - julkisivultaan vaatimattomampi kuin Osmo Soininvaaran Euroopan-pyöräily tai Olli Kuusiston Kajakilla Karjalassa, mutta paljon näitä syvempi. On kirjassa hieman motkotettavaakin: Enemmän savilakeuksia, enemmän Keravaa. Jos tarkoituksena on kuvata monotonista askellusta halki Suomen kaikki aistit arjen rutiineista vapautettuna, Iso-Syöte ei voi kajastaa horisontissa sivulla En sellaisia hienojen ihmisten korkeita veisuja, vaan ihan tavallisia.

Sellaisia joissa on paperisia sivuja ja viisaiden ihmisten kirjoittamia sanoja painomusteella präntättynä. Kari Enqvistin Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat luin eilen. Mies on kiinnostava, kirja kovin raskas soutaa.

Ja onhan minulla tuo massojen huvikin, Tiibet-innostus, ja kahdeksan kirjaa aiheesta huojuvassa pinossa. Tänään olen vilkuillut Juha Vakkurin matkakirjaa Afrikan poikki. Syy miksi halusin maksaa kirjaston varausmaksua 80 senttiä on varsin selvä. Saharan eteläpuolinen Afrikka on toinen henkinen kotini, ja Eero Paloheimon Tämä on Afrikka niin vahva kokemus että kaipaan sille seuraa.

Stereotypioissani en odottanut Vakkurilta yhtä terävää analyysia, mutta hyviä havaintoja ja asiantuntemusta Paloheimon tapaan. Ensihavainto osuu odotusten ylärimaan. Vakkurin kirja ei ole mustavalkoinen vaan ruskeavalkoinen, ja siinä on paljon kuvia. Enqvistin kirja jätti ilmaan pelkkiä kysymysmerkkejä kuten ilmeisesti hyvän kirjan kuuluukin.

Upea kalu halpoja hotelleja helsingissä homoseksuaaliseen

Soilehan on ihan hyvässä kuosissa ikäisekseen tuon kuvan perusteella kaikin puolin. Se ajatus sopi Kiven tarinaan. Paikalle saapui taide- ja tiedemaailman edustajia kaikkialta maailmasta: Horjuntansa ja sammakoidensa tähden A-tason alle vajonneita kuplijoita on useita, heidän joukossaan myös Claes Andersson. Mutta kyse on yleisimmin turvallisesta tilasta, jossa lähellä on turvallisia aikuisia.

Naiselle orgasmi ilmaset homo seksi videot

Loukkolakin on samonnut peltoja ja pihoja, ja materiaalia? Pop up -teatterin esitysrakennelma tapahtumatelttoineen on todellinen tilaihme. Musisoivat ekoveijarit Markus Kaustell ja Mikko Semi vauhdissa. Helppoa se ei tule olemaan. Katsomo on varsin iso. Se on yksi tavoitteistani. Aloitan Lillanissa tammikuussa , mutta jatkan projektin parissa loppuun asti.

Halusimme Kirsin kanssa tarjota kuvia nuorista, jotka jollakin tavalla toimisivat heille peilikuvana. Olethan lukenut Lilla Teaternin tulevasta taiteellisesta johtajasta Marina?

Se on tuttu hiekkalaatikko. Sitten sain puhelun, joka kesti noin 45 sekuntia. Meinanderin mielikuvissa Lillan on valpas ja peloton teatteri, jolla on pikku Myyn kaltainen luonne. Se on mahdollista, kun ohjaajia on kaksi. Mutta sille voi aina luoda edellytykset. Hanke olisi tarkoitus toteuttaa ainakin Pirkanmaan alueen vanhain- ja hoitokodeissa.

Amanda Kauranne Oli ilo? Teatteri Tuike Sanattoman Veden alla? Tavoitteena on luoda esitys, joka sopeutuu helposti hoivalaitosten rajallisiin tiloihin. Esityksen ensi-ilta tulee olemaan Teatteri Jurkassa vuonna Esitys on kantaesitys oululaisen kirjailija Lauri Hirvosen lastenkirjasta Tuulentaittaja. Linda Wardal Sida vid sida -esityksen toteuttaminen. Se on kysymys, jota olen miettinyt paljon. Koska Teater Mestolan taloudelliset resurssit ovat niukat, tekstin tulee olla erinomainen.

Haluaisin kuitenkin varmistaa teatterillemme jatkumon. Minulla on oma suunnitelma. Tuolilla odottaa haaste, valkoinen liina. Saanila on tarttunut teemoista suurimpaan, kuolemaan. Kun teatteri toimii, se vie katsojalta paikan ja ajantajun. Sixten Lundberg, Vuokko Hovatta,? Se oli tavallaan kunnianosoitus Lillanin traditiolle.

Lilla Teaternissa niin on tehty ennenkin. Ta mig till er ledare. Se on itse asiassa yhteinen piirre kaikille palkituille teksteille. Tolkienin Taru Sormusten herrasta tai J. Haluan kuvaustilanteessa luottaa ohjaajaan. Se avasi uuden maailman. Treenasin kuudesti viikossa ja aloin tutkia opiskelumahdollisuuksia.

Psykologiassa minua kiinnosti terapia. Suomalainen tanssikoulutus tuntui silloin? Olennaista on huolehtia kunnosta ja taidoista. Kun olin kandi, ensi-iltansa sai Wim Wendersin ohjaama Pina , joka kertoo saksalaisesta koreografi Pina Bauschista.

Samaan aikaan kuin harjoittelimme Chekhov Machine -kollektiivin projektia, tein Ninan roolin Teater Marsin ja Ozonteaternin yhteisproduktiossa Lokki. Silloin materiaalinani oli Sonjan rooli. Raaka valaistusratkaisu sopi hyvin work in progress -esitykseen.

Adrenaliinitaso on korkealla, hiki valuu. Olimme kaikki ihan hukassa. Se oli hyvin kannustavaa ja antoi energiaa. Keho muistaa kaiken, mutta toisinaan vaatii aikaa, ennen kuin muistot nousevat pintaan, iholle ja mieleen. Kokemus oli hyvin voimakas ja tunteellinen. Samuli on hieno ohjaaja, perehtynyt ja todella tarkka. En ollut koskaan ennen kokenut sellaista. Suhtauduin Jaatisen ehdotukseen ensin vastahakoisesti, mutta abivuonna suostuin mukaan.

Taitojaan Smolander kartutti paikallisessa nuorisoteatterissa. Se oli hieno vuosi. Kun koreografi Ari Numminen kehotti panostamaan tanssiin, Esa-Matti Smolander hakeutui Outokumpuun ja suoritti tanssialan perustutkinnon.

Se maadoittaa ja rauhoittaa. Runoissa on valtavasti voimaa ja lohtua. Olethan lukenut Esa-Matti Smolanderista? Esityspaikka, Teatteri Kiisu Outokummun vanhassa kaivoksessa, selittyy osin Smolanderin juurilla.

Esimerkiksi Vanja-enon teimme kokonaisuudessaan ulkona. Kyse on isosta asiasta, sitoutumisesta puolin ja toisin. Oivalluksista oli mahdollista keskustella heti. Olin vuotias, kun palasimme Helsinkiin. Ainekirjoitus annetusta aiheesta ei sen sijaan ottanut sujuakseen. Miten kaikki oli niin tuttua ja samalla niin vierasta. Mutta niin ei tapahtunut. Harjoitukset alkavat elokuun lopulla. Sen taas Kaisa osaa todella hyvin. Korhonen kertoo valaisevan esimerkin muutaman?

Me muut olimme ehtineet tavata jo muutaman kerran. Miten opettaa valmiutta kohdata odottamattomia asioita? Luottamuksen tulee olla molemminpuolista. Se oli tosi haastavaa.

Teatterissa on aina kyse keskustelusta ja vuorovaikutuksesta katsojien kanssa, Kaisa Korhonen sanoo. Tietoa tulee monesta suunnasta. Dramatisoinnin oli tehnyt Heini Junkkaala. Elina Lajuselle aikahyppy on ollut kiinnostava.

Teatteri on riskialtis ala, kaikki? Meren rannalla kasvaneet tunnistavat tunteen: Pari toimeksiantoa olen jo saanut. Olethan lukenut Aija Lehikoisesta?

Vuorossa on biologiksi valmistuva Aija Lehikoinen.? Juuri se tekee luonnon tutkimisesta kiehtovaa. Vuonna perustettu Rijksuniversiteit Groningen kuuluu maailman sadan arvostetuimman yliopiston joukkoon. Klikkaa kuvaa ja katso! Jos minusta olisi tullut vain muusikko, se olisi kaventanut minua. Samalla vaihtui suurin osa lehtoreista.

Kameran kanssa voi olla tuttavallinen. On tasapainoiltava koko ajan omien ajatustensa ja ulkopuolelta tulevien ajatusten toteuttamisen kanssa. Wolfgang Herrndorfin kirjoittamaan nuortenromaaniin pohjautuvan draamakomedian ohjaa saksalainen Pedro Martins Beja. Cyaniden kuvauksesta ja leikkaamisesta vastaa Tampereen yliopistossa opiskeleva Usva Torkki,?

Olemme jakaneet kouluissa flaijereita. Taide on tietysti paljon muutakin. Kustantajana toiminut Kirja kerrallaan lopetti kuitenkin toimintansa lokakuussa Helppoa se ei aina ole. Se on tietenkin itsesuojelua. Jos ajamme taiteen rahoituksen alas, tilanne muuttuu radikaalisti. Taiteesta tulee rikkaiden perheiden lasten harrastustoimintaa. Kantaa voi ottaa monella tavalla. Sarjakuva, joka taiteenlajina sijoittuu kirjallisuuden ja kuvataiteen rajapintaan, kiinnostaa minua todella paljon.

Kiinnostavimmat asiat tapahtuvat usein taiteen rajapinnoilla. Kun se esitettiin vuosi sitten lukudraamana Kansallisteatterin Lavaklubilla, aikaa kului tunti ja 20 minuuttia.

Esitys, jonka Linda Wallgren ohjaa vuoden kuluttua Q-teatteriin, saattaa toki olla pidempi. Olen usein kirjoittanut dialogissa muiden tekstien tai todellisuuden kanssa. Pesti teatterin kotikirjailijana kesti lopulta kolme vuotta. To whom it may concern. Hamlet ja Horatia ovat naisia, Ofelio mies. Erityisesti naispuolisten taiteilijoiden hulluus on glorifioitu asia. Jos lastensuojeluun ei anneta tarpeeksi resursseja, se tarkoittaa kuolleita lapsia.

Iho valkea kuin lumi, huulet punaiset kuin veri ja hiukset mustat kuin eebenpuu. Mutta esiintyminen pelotti liikaa ja lopetin harrastuksen, nukketeatteritaiteilija Mira Laine muistelee. Katkos kesti kuutisen vuotta. Teimme teatteria kaikkiaan viitisen vuotta. Ilmeet paljastavat, miten innoissaan trio on. Nukkeihin projisoidaan monenlaisia asioita. Se avasi uuden maailman ja kiehtoo minua jatkuvasti. Olethan lukenut Mira Laineesta?

Laine keskittyi nukke- ja esineteatteriin. Pienimpien lasten olemme tehneet sukkahahmoja. On ollut ihana huomata, miten lapset ottavat mallia. Vuorossa on nukketaiteilija Mira Laine. Maarian kirja oli juuri ilmestynyt, ja aloimme? Kun luin romaanin, minun piti sulatella ideaa kuukauden verran: Teksti on aika rankka. Elinan tanssipartnerina Raul Palladino. Minulla se heijastuu heti siihen, miten pystyn kohtaamaan muut tanssijat.

Lokakuussa Espoon kaupunginteatterissa ensi-iltansa saanut poikkitaiteellinen esitys yhdisti Aleksis Kiven klassikon ja argentiinalaisen tangon syntyhistorian. Vasta kun taito oli hallussa, he tanssivat naisten kanssa. Se ajatus sopi Kiven tarinaan.

Lajunen kokosi komean kaartin: Lavalle meneminen on luontevaa. Olli Kari ja varjon takana Reetta Honkakoski. Mutta sen piti pohjautua klassikkosatuun. Se tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia. Se, millaiset nuket tai visuaalisen ilmeen valitsen, vaikuttaa siihen, millainen maailma syntyy.? Vaikka nuket ovat elottomia olentoja, ne voivat usein tavoittaa inhimillisyyden ytimen suoremmin tai runollisemmin kuin ihminen. Volter Kilven klassikkoteokseen pohjautuvan esityksen Alastalon salissa, Eevastiina ja lokinpoika.

Olin tutustunut Laura Kokkoon Turun-vuosinani. Toisena vuonna keskityimme teatterin eri osa-alueisiin: Se tuntui minusta osuvalta ja oikealta. Loimme uutta materiaalia koko ajan. Se oli todella arvokasta. Osa ei halunnut jatkaa. Se oli todella kiinnostavaa. Olethan lukenut Elina Lajusesta? Vuorossa on moneen taipuva Elina Lajunen.

Elina Lajusella on monta roolia: Suolahdessa varttunut Elina Lajunen aloitti viulunsoiton nelivuotiaana. Se iski minuun tosi vahvasti. Kiinnitin hakaneulalla isosuiseen sammakkoon lapun, jossa luki SUSI. Nukketeatteri mahdollisti sen kaiken. Elina Lajunen on tehnyt nuket opiskeluaikanaan Turussa. Vaikka kokemukseni ohjaamisesta ovat osin tukalia, se kuitenkin kiehtoo minua valtavasti.

Opin samalla uutta toisen koreografin tekotavoista ja tekniikoista. Bisarrin kantaesitys on huhtikuussa Ruutia-festivaalilla Tanssiteatteri Hurjaruuthissa. Ihmisen persoonallisuus on aina kiinnostanut minua. Suomi-Italia from Kimmo Alakunnas on Vimeo. Taiteilijana olen valinnut lajeja? Toistaiseksi en ole katunut valintojani.

Sellaista ei ollut koskaan tehty koulun historiassa. An Ant from Kimmo Alakunnas on Vimeo. Yhden miehen tanssi kasvaa? Muurahaisen ydin kiteytyy kysymykseen, millaisiin asioihin ihminen kykenee; kuinka raadollisiin tai ihaniin, rakastettaviin tai hirveisiin tekoihin.

Yksi tanssija oli Italiasta, yksi Ranskasta, yksi Saksasta ja yksi Luxemburgista. Four Stories From Luxembourg? Vuorossa on tanssija-koreografi Kimmo Alakunnas. Se on itse asiassa duon nimi: Katsoja joutui pohtimaan reagointitapaansa ja suhdettaan meihin. Kun Kimmo Alakunnas valitsi koreografian suuntautumisvaihtoehdon, Janna Haavisto erikoistui fyysiseen komiikkaan ja klovneriaan Tukholman teatterikorkeakoulussa. Jannan Kukolla on filosofisempi tausta. Minusta se on hieno suunta. Mutta ammattilaisuuteen kuuluu sen tiedostaminen.

Kuvaaminen jatkuu, kun kaksikko vierailee seuraavaksi Barcelonassa. Olen aina kirjoittanut tosi paljon, Iira Halttunen sanoo. Ovet himoittuun opinahjoon aukenivat toisella yrityskerralla. Elokuvaa tai televisioalaa en edes harkinnut. Se tuntui silloin vieraalta ja hyvin erilaiselta maailmalta. Iira Halttunen kuvattuna Unhola-henkisesti luvun tyyliin. Dramaturgin koulutus mahdollistaa sen. Siihen liittyy esityksen nimi.

Olethan lukenut Iira Halttusesta? Oli tullut rauha, Iira Halttunen kertaa kuulemaansa tarinaa. Aina teeman valinta ei onnistunut. Se oli tiedossamme jo ennakkoon viime vuonna. Lapin kaupunginosassa sijaitseva Koukkuniemen vanhainkoti on Pohjoismaiden suurin.

Olethan lukenut Sofia Molinista? Sen sijaan Stanislavskiin ja Mihail T? Monet Pietarissa opiskelevista suomalaisista hankkivat yhteisen vuokra-asunnon. Sofia valitsi toisen vaihtoehdon, asuntola-asumisen. Siperiasta, Kaukasukselta, Komin tasavallasta, Marin tasavallasta. Asuntolassa oli aina joku, jonka kanssa saattoi kulkea metromatkat kouluun ja takaisin, puhua kokemuksistaan ja kuulla muista mastereista.

Esityksen ohjasi Lauri Mattila. Se aiheutti tietenkin pulmia: Vai oliko avaruusasemalla sattunut jotakin vakavaa? Se muutti esityksen laajuuden asteiseksi. Agaave alkoi kukkia produktiomme aikana. Voiko ihmisen tietoisuuden tallentaa? Annoimme heille esityksen lopussa Gelan eli? Kimmo Alakunnas ja Janna Haavisto Klovneriaesitykseen?

Aija Lehikoinen Biologian alan pro gradu -tutkielman kirjoittamiseen. Esityksen valosuunnittelijana toimi Petri Tuhkanen. Jalostamo-kollektiivi pyysi Iivanaista ohjaamaan uuden? Lahden, Oulun ja Turun kaupunginteattereissa. Samalla Jelinekin teksti kyseenalaistaa historian kirjoittamisen traditiot. Kollegani Irene Aho totesikin: Te opitte niin paljon!?

Olethan lukenut Rechnitz-esityksen valmistumisesta? Tuhon enkeli on visuaalisesti poikkeuksellisen vahva ja vangitseva. Esityksen lavastuksesta, valo- ja videosuunnittelusta vastaa Petri Tuhkanen. Teatterimaailmassa nostetaan usein ohjaaja esiin, mutta Petri Tuhkanen huomauttaa Jalostamo-kollektiivin toimivan toisin. Rechnitz asettui superhienosti siihen kontekstiin, Anna Lipponen sanoo.

Kaiken taustalla kajahtavat teloituslaukaukset. He harjoittelivat kaksi viikkoa mm. Se on ainut mittari, jolla esityksen onnistuminen voidaan mitata. Nyt uutena tuttavuutena on ollut? Se on vaatinut kaikilta valtavaa sitoutumista. Kuvakaappaus Elisa Lautalan videosta. Klikkaa kuvaa ja katso Jussi Nygrenin haastattelu YouTubessa. Vuorossa on biologian ja maantieteen aineenopettajaksi valmistuva Jussi Nygren. Nygren kertoo The University Post -verkkojulkaisussa?

Jussi Nygren vietti Tanskassa puoli vuotta. Meduusat ovat hyvin helppohoitoisia. Yksi esityksen teemoista on? Tarvitaan vain pieni suunnanmuutos, ja pudotus tuottaisi toisenlaisen lopputuloksen.

Rekvisiittana ovat kori, pikkuhakku ja jaloissa makaava mustavalkoinen koira. Kun Sinna Virtanen aloitti opinnot Teatterikorkeakoulussa, dramaturgian professorina toimi Laura Ruohonen. Viime elokuussa virkaan astui Katariina Numminen. Ainahan se ei toteudu. Olethan lukenut Sinna Virtasesta? Oletko suunnittelemassa unelmiesi produktiota? Tee vapaamuotoinen hakemus, jossa kerrot hankkeestasi ja sen aikataulusta.

Anneli Sauli Miriamin roolissa. Kuva Anneli Saulin kotialbumista. Ville ja Valle ja sammakko. Etualalla Elina Saarela, takana Karlo Haapiainen. Super-Kalevalan ohjaaja Juho Liira vas. Felix alias Samuel Karlsson. Joachim Wigelius ja Pia Runnakko. Ohjaaja Esa-Matti Smolander peltomaisemassa.

Horatian roolissa Niina Koponen. Esityksen julisteen on suunnitellut Bastian Salmela. Elina Lajunen ja oikean suunnan mysteeri. Punahilkka ja susi tarkkoine korvineen. Koko klaani koolla Alastalon salissa. Kuva on otettu Ahmaksessa. Teoksesta Four Stories from Luxembourg. Olipa Kerran Satu -esityksen vauhtikaksikko. Akatemian teatterin ulkopuolella vuonna Wanha lieksalainen ja Lieksan juomavesi Vesitornin valmistuttua kesäkuussa , vedenpuhdistamon rakentamista ei oltu vielä aloitettu, vaan vesi johdettiin torniin puhdistamattomana joen rantaan lähelle tulevaa puhdistuslaitosta rakennetusta pumppaamosta.

Kyllä Lieksassa homous on ihan hyväksyttyä nykyään. Inhottaa jo pelkkä ajatuskin kun raavaat miehet jyryävät seläkkäin.

Parasta mitä on Se on ihanaa könytä toisen miehen selässä: Se on aivan hirvittävää hommaa ei sitä voi Erkkikään käsittää. Persereikä on paskaamista varten ja kalu kusemista ja naimista varten ja ainoa luonnollinen paikka mihin naida on naisen emätin.

Miten ihmiset ei tajua miten naurettavaa ja sairasta on tosiaankin kun kaksi karjua panee toisiaan perseeseen ja paska roiskuu ja haisee. Ei sellaista kukan normaali ihminen tajua. Homostelijat vetoavat esim siihen että simpanssit homoilevat, en tiedä, mutta ihmisellä pitäisi olla sen verran järkeä ettei tuollaista sairasta hommaa harrastas, kammottavaa touhua, ei voi nauramatta ajatella. Antaa ihmisten homostella jos haluavat.

Onhan tuo homous jo niin tuttua ettei tarvitse tuommosta numeroa nostaa kirjoittamalla. Somaliassa lesbous estetään ompelemalla pimsa umpeen. Miehet iso enemmistö kun naiset muuttaneet muualle. Rakkauttahan meidänkin on saatava. Eikä se ole jyryämistä seläkkäin vaan hellää yhdessäoloa. Hellikää ja kosketelkaa toisianne. Jo on asiat huonosti Trollatako tarkoitus, vai onko todella aikuisilla ihmisillä niin heikko itsetunto Lieksassa, että pitää yrittää vakuutella julkisesti palstalla?

Sisällis, talvi, jatkosodassa ja rauhanturvaajina homot tekivät velvollisuutensa kuin muutkin. Mutta eivät julistaneet homouttaan jokaisessa tilanteessa. Olisi saattanut käydä huonosti. Nykyisin on asiat hyvin kun voi olla vapaasti gay eikä sitä pidetä sen kummempana. Mannerheim, puolituttujen Helsingin homopiirien mukaan oli bi seksuaali. Vanhemmalla iällä yhä enemmän nuoriin miehiin päin.

Kyllä on tosiaan heikko itsetunto lieksalaisilla, kun pitää todistella jatkuvasti julkisesti omaa seksuaalista suuntaustaan. Myös kirjailija ja runoilija Pentti Holappa on miltei Mannerheimin aikalaisena puhunut nimenomaan Mannerheimin homoseksuaalisuudesta. Tulee taas tyyppiesimerkkejä huonosta itsetunnosta, yritetään pönkittää sitä jollain Mannerheimillä, tai jollain muulla julkisuuden henkilöllä.

Voi teitä ressukat, kasvakaa aikuisiksi. Säälittää siis oikeesti tommoset, jos on noin huonosti asiat menkää vaikka terapiaan. Olen avoimesti gay kuten monet ystäväni myös.

Pointtina homoseksuaalisuuteen ja muihin seksuaalisiin suuntauksiin oli, että se ei katso yhteiskuntaluokkaa mitä suuntausta edustaa. Miksi pitää julistaa homouttaan? En minäkään tunne mitään tarvetta julistaa omaa seksuaalisuuntaustani, olen hetero.

Gay pride ja vastaavien tilaisuuksien tarkoitus on kerätä yhteen seksuaalivähemmistöjen edustajat. Seksuaalivähemmistöjä syrjitty viime vuosisadan alkupuolelta loppupuolelle.

Gay järjestöjen ja julkitulemisen ansiosta myyttinen tabu on kadonnut. Viisikymmentäluvulla eläneet homot kertovat nykyolojen olevan todella hienot seksuaalivähemmistöille ja kiittävät siitä avointa keskustelua ja salamyhkäisyyden poistumista mm.

Suurimman työn asiassa ovat tehneet yksittäiset rohkeat yksilöt ja gay järjestöt. Lieksan gay ihmiset nostavat vasta päätään verrattuna eteläsuomeen. Lieksassa vielä työtä tehtävänä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Ei homous mitään luonnollista ole, vaikka kuinka sitä moloaan survoo sinne luonnonsuoleen.

Se ei siitä sen enempää luonnolliseksi muutu. Vai väitättekö te homostelijat että molon survominen samaa sukupuolta olevan ihmisen paskareikeliin on luonnollista???? Juuri tuollaiset kommentit tekevät päivänselväksi sen, että työtä on jatkettava yksilö- ja järjestötasolla uutterammin hyväksynnän ja yhdenvertaisuuden eteen. Kuten edellä todettu Lieksassa gay ihmiset alkaneet vasta nostaa päätään ja ottamaan vakuuttavia ensiaskeleitaan tapaamalla mm. Tiedon jakamista nimimerkki voi jatkaa työtään hyväksynnän ja yhdenvertaisuuden saralla loputtomiin jos haluaa.

Normaali suomalainen heteromies kuten minä hyväksyn homot ihmisinä mutta en koskaan pidä homostelua normaalina vaan inhottavana asiana. Se on ja pysyy luonnottomana ja normaali terve heteromies ei koskaan tule sitä luonnollisena pitämään koska se ei sitä ole.

Terveelle ymmärrykselle on ihan turha esittää miten simpanssit, kasvit ja kaikki homostelevat ja puolustella ties millä argumenteillä homostelua. Se on ja pysyy sairaana asiana enkä koskaan tule pitämään sitä normaalina enkä siedä sen tuputtamista ja vielä vähemmän sitä että minua pidetään jonain foobisena siksi etten kaikkea iljettävää saastetta hyväksy! Kahden ihmisen välinen kiintymys ja rakkaus ei ole saastetta. Kyse on geneettisestä variaatiosta homoudessa.

Jonkinverran sanelevat ympäristö ja valtavirtaukset. Koeta nyt oppia ymmärtämään että maailma on suuri ja kaikki ihmiset erilaisia, tarkoitan siis sitä, että myös sinä olet erilainen siinä missä muutkin. Älä tuomitse ja kritisoi ettei sinua tuomittaisi. Entäs kun mies survoo moloaan naisen peräsuoleen. Eihän se ole mies eikä mikkihiirikään jos ei joskus kakkoseen laita. Naisten puuttuessa homous on OK.

Ei ole puuttunut Onneksi naisia on ihan tarpeeksi! Nuoret naiset muuttivat vuosia sitten Joensuuhun ja muihin kasvukeskuksiin. Kaikki Lieksassa varattuja tai 50v ja kuoleman välistä. Mitä pahaa siinä jos kaksi ihmistä rakastelee ja osoittaa kiintymystä toisilleen? Milloin seuraava gay kokoontuminen Lieksassa? En voi mitenkään ymmärtää. Työhän tiijätte, jotta tämä aihe ärsyttää, vaan varokoo. Mummo voipi laittoo teille puurot suuhun.

Homous ei ole luonnolista, se on luonnon oikku. Kummajainen kuten syylä nenässä. Onko se luonnollista kun mies survoo moloaan toisen perseestä toisen suuhun?? Jotkut homot himoitsee nuoria poikia. Sotamarsalkka vapaaherra Mannerheimilla oli nuoria poikia "sotilaspalvelijoina" vanhalle iälle asti. Useat heistä hän palkkasi kostean ryyppyillan päätteeksi hotelli Kämpistä. Monet heistä palvelivat Mannerheimia luhyemmän toiset pidemmän aikaa.

Ei Mannerheim kalapuikkoviiksineen ollut sen pahempi tai parempi kun muutkaan. Tietysti tavalliseen homoon verrattuna hänen yhteiskunnallinen status ja taloudellinen vakavaraisuus ilmeisesti kiehtoi nuoria "sotilaspalvelijoita" Samalla kun haukutte homoja satutte haukkumaan Mannerheimia ja samalla yhtä Suomen suurimmista miehistä.

Runkaako somalimies vai runkataanko sitä??? Se on rakkautta Marski korsetissa ja sukkanauhoissa hippelehtaa ja tanssahtelee nuoren miehen kanssa. Juovat marskin ryyppyjä ja pyllähtävät yhdessä vuoteeseen saman peiton alle.

Miksei lieksalaiset miehet lähde Joensuuhun naisiin jos naisista pulaa Lieksassa? Pussikalja ja peris Ensin tietty antavat perää Reunatiellä rahasta ja sit tuhlaavat ne rahat joensuussa naisiin, eli opiskelijatyttöihin. Nekin antaa rahasta oikeen kunnolla. Kysykääpä Koraania lukeneilta, eiklö siellä pidetä homoista, että he ovat kuoleman omat! Peräsuoleen panemalla ei saa lasta alulle. Turussa näyttää sekin homma onnistuneen. Jani plösönaama, joka on ET-tason hyljeryhtisen ruputalkkarin matrassi ja mielitietty, alkoi porsimaan reilu neljä vuotta sitten.

Pariskunnan tiivis persepanosessio tuotti n. Jani plösönaama tuli ns. Tähän ei ole edes ruotsalaiset pystyneet vaikka kovasti ja suurella porukalla ovat sitä vuosikymmenet yrittäneet. Neuvolassa ja sairaalassa ei ymmärretty asian tilaa ja luulivat että kustannuksellaan tehdään pilaa. Onneksi päivystäjänä ollut nk. Ja niin sitten kävi että plösäri synnytti 7 kk. Kerran vain remahti tukeva pieru, yksi ähkäisy ja siinä se oli. Hedelmä oli vain 12 tuumaa pitkä mutta luiskaotsainen ja isopäinen. Aikanaan oli haka ristiäiset ruskean talon isossa salissa ja juhlavieraita piisasi katsomaan ja ihailemaan tätä kaksineuvoista ihmettä.

Kasteessa hän sai nimen Rupu Turilas Taabermanne. Turilas oli ollut jo työnimenä. Paskakummin haluttuun toimeen valikoitui muuan lommopäinen Mustaloisruhtinas, joka antoi kummilahjaksi käsin vuollut puulastat sekä vanhat jatsarit ja purkin mustaa partaväriä.

Jospa ne koneinsinöörin tyttäret rupeasivat peräkammarinpoikien kanssa lapsia tekemään. Kylpä se musta makkara maistu hyvältä ja oli todella ISO. Oli nautinto saada orkut oikealta panomieheltä, Tämän kokemuksen jälkeen tuntuu, että Lieksan persut on mäen laskijoita, ei hyppääjiä.

Ei tarvii kuin huulille päästä, niin ruikkii pallit tyhjäksi. Veti toisen varvin sinne mustaan reikään, oli ihanaa. Jos se persesilmällä katotaan niin on se sitten.

Meissä kaikissa asuu pieni homo. Älä pyristele vastaan, tule kaapista ja totea pyllyn ihanuus. Mutama sentti ylöspäin niin pillu sieltä löytyy paitsi somalilta se on ommeltu kiinni. Naisen pehmeät pakara läiskää vasten palleja niin on se ihanaa. Seksuaalisesti poikkeava klovni- se on hinntipelle haahaa. Se ettei Lieksassa ole nuoria naisia ei ole meidän syy. Jonnekkin seksuaaliset tarpeet on tyydytettävä. Milloinkahan Lieksassa järjestetään Gay Pride tai joku muu tapahtuma seksuaalivähemmistöille?

Myö eukon kanssa ollaan yli kahdeksan kymppisiä, aikonaan vietettiin villiä nuoruutta ja nautittiin elämästä, vaikka köyhää se oli. Penskoja tuli kahdeksan ja kaikki on maulimalla. Vaikka ollaan vanhoja, niin muhinoijaan ainakin pari kertaa kuukauvessa. Tummelia käytetään kun eukon värkki alakaa olla jo aika lailla kuivakka.

Hiän ehotti, että jos kokeilisit sitä toista reikää ja miehän kokeilin. On niinkun ois nuoruus tullu takaisin, teki niin perhana jökelöö. Myö eukon kans naithiin ja hiän sano, että oli kaksin kerroin parempaa kuin silloin ennen. Miä sanon, ethän olihan sekin kaksinkerroin.

Lieksassa ei taida olla kovin paljon tekemistä. Voi veikkonen, tule tänne ja nauti elämästä. Tiältä löytyy rupariekää niin nuorille, vanhoille, ja myös homppeleille. Ole avoin ja etsivä löytää mitä tarvitsee. Mulle käy kaikki, kunhan saa kerran viikkoon pussit tyhjäksi. Lieksan miehet, mikä teitä vaivoaa, kun ei pillu kelpaa. Työ vain täällä netissä vouhkootta jonnin joutavaa.

Lieksassa ois pillua tarjolla pilvin pimein, jos ois ottajaa. Ryhdistäykää ja jättäkää se keppanan kittaus vähemmälle. Toisaalta vois sanoa, että ei se miltä näyttää, vain kuinka sitä käyttää. Minulla on tuttu Lapissa. Tilattaanko pojile poronsarvijauhoja säkki. Saiskohan tuota naisen tavaran hajusena, jos se miehiä ajas naisiin päin? Perkale kohta loppuu asukit jos tuo homojen villihteminen ei lopu.

Pärkele, nuuhkaseha sinne niin siviän eukkosi pimppaan ja tuut yllätymään, mie kävin sinne ruikkimassa lastin. Sie oot olevinaan naisten mies. Eturauhanen eli prostata sijaitsee lantion keskellä heti häpyluun takana, välilihan yläpuolella ja sen pitäisi tuntua pienenä noin saksanpähkinän kokoisena kohoumana noin 2, cm syvyydellä peräaukossa vatsan puolella.

Eturauhanen on hyvin herkkä seksuaaliselle kiihotukselle ja prostatan alueen g-pisteen kautta voidaan saada erittäin voimakkaita ja intensiivisiä orgasmeja ilman, että penistä edes kosketaan. Samoin kuin naisen G-pisteen, myös eturauhasen herkkyys seksuaaliselle stimulaatiolle kasvaa, kun mies kiihottuu ja lähestyy orgasmia.

Koska kiihottuminen etenee miehellä edestä taakse, eturauhasta tulisi stimuloida vasta sitten, kun mies on hyvin kiihottunut. Miehen G-pistettä voi stimuloida joko välilihan alueen kautta tai suoremmin peräaukon kautta. Mikäli eturauhasta stimuloidaan peräaukon kautta, tulee hieronnassa käyttää vesipohjaista liukastetta, mieluiten erityistä hieman paksumpaa anaaliliukastetta. Peräaukon kautta tapahtuva hieronta voidaan tehdä joko sormella tai apuvälineellä, esimerkiksi Aneros MGX stimulaattorilla, mutta peräaukko on syytä rentouttaa kunnolla ennen sormen tai apuvälineen rauhallista sisään työntämistä.

Tämän jälkeen voit varovasti tunnustella millainen liike juuri sinusta tuntuu parhaalta. Eturauhasen kiihottaminen välilihan kautta vaatinee myös hieman opettelua, ja erilaisia tekniikoita sekä muita tapoja kiihottamiseen voit opetella esimerkiksi Moniorgasminen Mies teoksesta, jonka löydät myös Kaalimadon valikoimasta.

Peräaukon läheisyys eturauhaseen ja sen useat herkät hermopäätteet tekevät siitä erogeenisen alueen. Monesti heteromiehet pelkäävät olevansa homoja, tai tulevansa homoiksi, jos he kokevat nautintoa peräaukkonsa kiihottamisesta. Anaalisen herkkyyden ja homoseksuaalisuuden välisestä suhteesta ei ole kuitenkaan mitään näyttöä.

Homseksuaalisuus on yksi seksuaalinen suuntautuneisuus, ei ainoastaan se, miten seksiä harjoitetaan. Anaaliseksi onkin usein myös osa heterojen seksielämää ja aivan kuten kaikessa muussakin seksielämässä, myös anaaliseksissä tärkeintä on tehdä juuri niitä asioita, jotka itsestä ja kumppanista tuntuvat hyvältä. Kaalimatoklubin seksuaalisuus-osiosta löydät lisätietoa myös anaaliseksistä ja sen aloittamisesta. Naisen eturauhanen on joskun susrkastuma.

Mutta naisella eturauhanen päästää orgasmin tullessa nestettä suihkuamaan ja sitä sanotaan naisen ejakulaatioksi. Miehen G piste 9. Me poikaystäväni kanssa harrastetaan anaaliseksiä ja eturauhasen hierontaa. Eturauhasten hieronta taitaa olla aika must juttu Lieksassa? IImankos paska haisee aina kassajonossa.

Onko se pakko sitä kakkareikää kaivaa ja hieroskella? Pitäähän nyt jostain hellyyttä saada. Nuoret naiset aika vähissä Lieksassa.

Lieksan juntti ei osaa mennä naapurikuntiin naisiin Ja vanahojen akkojen pillu on yhtä kuivakas kun peräsereikäkkii niin sama se jo nusiskella pnaposkisen pullukkapoejan peräreikellii jotta rasva vaen tirissöö.. Lieksassa ei nuoria naisia. Kuka niitä viis-kuuskymppisiä mummoja enää jaksaa. Tursuavat käsiin ja sitä elämäntarinan katkeraa tilitystä ei kuuntele pirukaan.

Miellummin nuoren miehen tiukkaa peppua. Vai hellyyttä, mene naapurikylään naisiin Muistan kyllä olleeni nuoruudessa sairaalan vastaanotossa en itseni vuoksi vaan saattamassa kun hieman häpeillen vanhempoi nainen sanoin, että hän saattaapi hieman haista.

Eli todella ei aina hajut tule jostakin sukupuoliasioista vaan sairauksista joita juri tänään oli jopa lehdessä maininta nuorella ihmisellä, joten on jopa mielestäni kohtuutonta haastella leikkiä todella vakavista asioista kun on terveydestä kyse, olen niin monesti noita hajuja elämäni aikana nähnyt jopa mätää millaisia sairauksia ihmisillä on vaikka ei mittenkään poikea sukupuolisesta suuntautumisesta ja heillakin on tuntuma kuten tiedämme vain yhteen kumppaniin, mutta myös heterot voivat tartuttaa erilaisia tauteja ulkopuolisilla suhteilla.

Hajusta puheenollen, eilen katselin elokuvaa jonka juonikuvaan kuului kohtaus pienen pojan sinnikkyydestä! Alle kouluikäinen poika oli juutunut lukkojen taakse yleiseen vessaan, eli noihin idässä käytettäviin avoluukku huussi vessoihin. No pojan tahtona oli saada filmitähden nimikirjoitus, tuon kaupunkiin saapuvalta julkkikselta, nokkelana hän hyppäsi huusin luukusta alla olevaan paskaliejuun ja ihan umpi sukkeloon, sonnan seasta noustuaan juoksi kansanjoukon läpi ja sai, kuin saikin nimikirjoituksensa, arvatkaas moniko jäi saamatta tuota samaista nimeä.?

Mutta huru- ukot ne vaan siihen törmäävät oliko se Opri ja Aleksi elokuva.? En ottanut kantaa muuhun asiaan kuin siihen ,että todella on on loukkavaa sanoa joidenkin ihmisten hajuista jotka kohdistuvat sairauteen.

Ei todella ollut nähdä ja kokea sitä seikkaa, että v ,,,,ei ollut sama ja sitten kun ei enää uloste tule samaa reittiä kuin aikanaan ja kun sekään ei riitä, silloin kyllä myöskin läheisenä on huumori kaukana kun päiviä lasketaan jopa minuutia elämän kestosta, sen olen kokenut.

Lieksan miehet alkaa olla puppelipoikia. Pojat puppelehtaa amisbemarissa pussikaljaa juoden. Mitä ne pojat keskenään pelehtii?? Onhan tieteellisesti tutkittu, että jotkut miehet etsiytyvät toistensa seuraan. Jonkin hajun perusteella kuulemma, jota me toiset tavikset emme haista. Täälläkin Lieksassa näkee ne samat "pojat" viihtyvän ryhmissä ja toistensa läheisyydessä seisoskelemassa ja ties mitä tekemässä. Missä lie vaimot, jos sellaisia on, pahaa aavistamattomina?

Mee vaan mukaan kun noin paljon kiinnostaa. Ei minua huolita kun en omaa tuota ominaistuoksua. Ei tarvitse salailla Lieksassa on senverran avoimmuutta homoseksuaalien hyväksymisessäkin, ettei tarvitse salassa homoilla enää. Homo homini lupus Olen tuntenut muutaman homon ja voin sanoa, etten sen hyväluontoisempia ihmisiä ole koskaan tavannut.

Lieksan homot on hyviä tyyppejä, mitä ei voi sanoa vanhemmasta heteroväestä. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan. Eihän nyt kukaan jaksa selibaatissa elää. Mittee mie teen, heti kun nään telkussa joko Markon tai Teuvon heti rupeaa kiima tipat valumaan housuun, oonko minä homppeli vai joku bii sekstari, en tiijä, mie oon vielä ihan ummikko näissä sekstari asioissa.

Aamulla, kun heräsin mutsi sano, että olin huutanut unissani: Äiti, äiti mitä minä teen kun kyrpiänen seisoo ja korvat soi tillii. Sinusta tulee kelpo ihminen, kunhan pääset puperteetin yli. Älä hätäile,sinusta kasvaa hyvä ihminen. Kuperkeikka ikä vaatii hieman aikaa ja veiläkin aikaa. Toisista ei koskaan kehity aikuisia.

Geeneissä liikaa Simo Hurttaa. Ihania lieksalaiset miehenkönsikkäät, mwuah. Kahden viikon päästä perjantaina samassa paikassa. Jatkoista päätetään session jälkeen. Viimeksi oli joukkoon eksynyt pari heteroa. Ei suositella ainakaan naisheteroille. Jussi Halla-aho puhui pari päivää sitten homojen puolesta TV: On se mukavaa kun muija aina työntää tärisevän hieromasauvan mulle peräreikään pikkusta aikasemmin kun mulla ruilahtaa.

Voe sitä ihanuutta ja mällin määrää.. Lieksalaiset perikset menneet sekaisin homoilunsa kanssa. Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena. Tuosta tulee taas sanomista ja poliisijuttu. Eikö se peräkammarinpoika ala jo oppia niitä käytöstapoja? Ilmeisesti on kyse semmosesta perustavaa laatua olevasta tyhmyydestä mihin ei auta kun saunan taakse vieminen. Pitikö se taas Syrjäläisen revakuva laittaa esille? Hulluilla halvat huvit ja periksillä ilmaiset.

Siinähän tuota on homoloille harjotusalusta. Nuin messevä pillu suap ajatukset pers silimästä pois. Pojat taitaa jollain muotoa olla kiinnostuneita Soilesta ja hänen tavarasta kun aina esille sitä tuovat? Onko pojalla homouden lisäksi vanhoihin naisiin liittyvä perversio? Voe veikkonen tämä poeka on jo nähnyt 73 kessee ja talavee, jotta nuor tyttönenhän Soile on.

: Upea kalu halpoja hotelleja helsingissä homoseksuaaliseen

SUKUPUOLITAUTITESTIT HOMO HELSINKI PARHAAT ASENNOT Ylikierroksilla tarinaa kuljettavan Siirilän teksti on erikoista. Sotamarsalkka vapaaherra Mannerheimilla oli nuoria poikia "sotilaspalvelijoina" vanhalle iälle asti. Biologin asiantuntemus näkyy kirjan kuvissa paremmin kuin Olli Marttilan kirjoissa - jotka nekin saavat minut valottuneen perunan näköiseksi. Niin syntyi Neekeri vai koiratjoka sai ensi-iltansa helmikuussa Dansarbakgrunden syns i alla Lehmuskallios jobb. Vivica rakasti teemaa, jossa koira rakastuu kissaan.
Homo suomi porno tähdet paksu kalu Naiset ja Lapset kertoivat elämästään. Jos sä puristat liikaa, fogeli delaa,  jos sä avaat nyrkkis, fogeli lentää vex tai. Käsitettä on käytetty vallitsevasta teoriasta loogisesti johdetuista, mutta empiirisesti vaikeasti tutkittavista hypoteeseista joita jotkut ovat erehtyneet pitämään tieteellisenä tietona, toiset jopa totuutena. Luvassa on paljon tunteita: Sinkkonen huomauttaa, että nykyajan lapsilla ei ole kuitenkaan yhtään sen enempää kapasiteettia käsitellä seksuaalista sisältöä kuin aikaisemminkaan. Agaave alkoi kukkia produktiomme aikana.
Viivi pumpanen peppu erotiikka homo kaupat Homo sensuelli hieronta roodos